tiistai 11. huhtikuuta 2017

Kulttuurieroja

Espanjassa olon aikana vastaan tuli asioita ja tilanteita, joista monet ihmetyttivät kerta toisensa jälkeen. Näistä asioista muodostui miun kokemus siitä, millainen on Espanja ja erityisesti Sevillan ympäristö, ja miten se eroaa kulttuuriltaan esimerkiksi Suomesta.

Koirat, kanat, kukot

On lemmikkikoiraa, vahtikoiraa, kulkukoiraa, paimenkoiraa, lammaskoiraa, räksyttäviä piskejä, söpöjä pikkuhauveleita... Lähes jokaisesta taloudesta löytyy vähintään yksi koira. Koiria tulee vastaan joka kerta kun kävelet kadulla. Koiria tulee vastaan joka kerta kun käyt lenkillä. Kerran tuli lenkillä vastaan mies 11 vinttikoiran kanssa! Espanjassa koiria ei tarvitse pitää kytkettynä muuten kuin kaupungissa (ja asutusalueellakin kai vain siksi ettei ne jäisi auton alle). Koirien haukuntaa kuulee koko ajan, päivisin ja öisin, ja jos ohi menee esim. hälytysajoneuvo, alkaa ihan älytön ulvonta-haukuntakonsertti, johon yhtyvät kaikki naapuruston koirat. Meidän oma koira oli aluksi todellinen murheenkryyni, eikä millään halunnut toivottaa meitä tervetulleeksi reviirilleen. Madridin reissun aikana jotain kuitenkin tapahtui, ja sieltä palattuamme oli koira kuin uudesti syntynyt ja jatkuvasti vaatimassa rapsutteluja ja paijailuja.

Koirien lisäksi monesta pihapiiristä (tai esim. talon alakerrasta tai autokatoksesta) löytyy kanoja ja/tai kukkoja. Kukon kieunta kuuluukin espanjalaiseen äänimaailmaan yhtä vankasti kuin koirien haukunta.

Chula, jota kaikesta huolimatta kyl tulee ikävä

Aurinko

Mietin kevättalven aikana monta kertaa sateisten ja kylmien päivien aikana, että jos Espanjassa ei olisi aurinkoa, ei siellä varmaan asuisi kukaan (itse en ainakaan). Auringon takia ihmiset muuttavat Pohjoismaista Espanjaan asumaan. Auringon takia ihmiset lähtevät lomalle Espanjaan. Vaikka tammikuussa lämpötilat ei juuri huidelleet 16 asteen yläpuolella, aurinko lämmitti jo niin paljon, että T-paidassa tarkeni juosta. Mitä pitemmälle kevät eteni, sitä paahtavammaksi aurinko kävi. Kesällä varsinkin Sevillassa on kuulemma epämiellyttävän kuumaa, ja +40 asteen lämpötilat ovat tavallisia. Tuntui, että aurinko vaikuttaa kaikkeen, ja kaikki on riippuvaista auringosta. Valolla ja lämmöllä on uskomaton vaikutus mielialaan ja jaksamiseen. Ei ihme, että espanjalaiset vaikuttivat niin iloisilta ja ulospäin suuntautuneilta, kun heille tarjoillaan niin paljon valoa talvenkin aikana. Aina aamuisin muistui mieleen, että tässä eletään kuitenkin vielä talvea. Öiksi lämpötila laskikin tammikuussa nollan tuntumaan.  Lähes 20 asteen muutos lämpötilassa päivän aikana teki pukeutumisesta todella haastavaa.

Keskustelukulttuuri

Espanjalaiset ovat (mitenkään yleistämättä..) puheliaita, sosiaalisia ja ulospäin suuntautuneita. Ventovieraiden kanssa jutellaan julkisissa ja tuttujen ja ystävien kanssa jäädään rupattelemaan toviksi jos toiseksikin. Tavallista on tutun tullessa tiellä vastaan pysäyttää auto ja tukkia muu koko liikenne. Minkä tahansa asian hoitaminen puhelimessa kestää iäisyyden, kun puhuttavaa riittää. Suomalaiseen keskustelukulttuuriin tottuneena keskustelu espanjalaisten kesken on myös melko äänekästä, ja tunteet välittyvät herkemmin myös kieltä ymmärtämättömälle eleiden ja äänenpainojen myötä.

Yhteisöllisyys

Espanjassa on perhekeskeinen kulttuuri, ja esimerkiksi nuoret muuttavat omilleen paljon myöhemmin kuin Suomessa (kolmekymppisenä vanhempien hoteissa asustelu ei ole mitenkään tavatonta). Päivällinen syödään usein perheen kanssa yhdessä, ja siihen käytetään aikaa. Kuulin myös erään espanjalaisen opettajan todella päivitelleen englantilaisen opettajan kerrottua harkitsevansa äitinsä sijoittamista vanhainkotiin. Espanjassa lasten tehtävä on huolehtia vanhemmistaan heidän tullessa vanhaan ikään, eikä vanhainkoti tule kysymykseenkään. Yhteisöllisyyden huomasi  myös suunnistustreeneissä ja -kilpailuissa käydessä. Espanjalaiset levittivät kisan jälkeen retkipöydän ja -tuolit ja rupesivat piknikille. AOM:issä järjestettiin paella partyt kisan jälkeen, ja kuulemma Sevillan seudun suunnistustreeneihin kuuluu olennaisena osana yhteisesti nautittu lounas treenin jälkeen.

Byrokratia

Koululla työskentelevien, Englannista muuttaneiden opettajien kanssa keskustellessa muistutin itseäni siitä, etten koskaan muuttaisi Espanjaan pysyvästi asumaan. Maahanmuuttoon liittyvä byrokratia vaikutti järjettömän hankalalta ja aikaa vievältä prosessilta. Ensin käyt yhdessä kaupungissa yhdessä virastossa, jossa jonotat pari kolme tuntia, sen jälkeen menet seuraavaan virastoon ja jonotat siellä pari kolme tuntia. Välttämättä et saa edes asiaa hoidetuksi, kun sinut voidaan passittaa takaisin virastoon, jossa jo kävit aiemmin. Mitään ei hoideta sähköisesti, asiat saa hoidetuksi vain espanjan kielellä ja ohjeita asioiden hoitamiseen on vaikeaa löytää, sillä virkailijat eivät välttämättä itsekään tiedä, mitä tekevät. Isäntäperheemme avautui siitä, kuinka hankalaa oman yrityksen perustaminen Espanjassa on, kun joutuu erilaisia lupia hakemaan kaupunginhallitukselta ja miljoonista eri paikoista.

Mañana, mañana...

Se kuuluisa espanjalainen mañana mañana -asenne tuli joissakin asioissa esiin. Espanjassa otetaan siis vähän iisimmin ja stressittömämmin, ja asioiden hoitamisella ei ole tulenpalavaa kiirettä, kuten Suomessa usein on. Ensimmäisen kerran pääsin kokemaan mañana-kulttuuria jo harjoittelupaikkaa hakiessa. Olimme sopineet rehtorin kanssa skype-puhelun ajankohdaksi ilta 9, ja vähän 11 jälkeen muutaman muistutussähköpostin lähetettyäni tuli vastaus: "Kävisikö nyt?" Koululla oli turhauttavaa asioida sihteerin kanssa, kun pelkästään ruokalipun hakemiseen meni aina vähintään vartin verran. Käyttämästämme perheen kakkosautosta hajosi turvavyö joskus helmikuun alussa (vyö ei kelautunut enää takaisin). Asia otettiin puheeksi useampaan otteeseen, ja vyö luvattiin korjauttaa, mutta sitä ei vaan koskaan tapahtunut, ja tehtiinkin vyöhön sitten solmu paremman puutteessa.

Stressittömyyteen (tää voi kyllä myös johtua ihan jostain muusta syystä) liittyivät myös keskeneräisiksi jääneet projektit. Useita taloja oli rakennettu lähes valmiiksi, ja sitten vain jätetty tyhjiksi. Joillekin tonteille oli vain pystytetty kivijalka, kantavat pylväät sekä kiviset portaat, ja sitten rakentaminen oli jäänyt kesken. Useissa paikoissa oli myös rakennettu tie, joka loppui kuin seinään keskelle ei mitään. Espartinasista löytyi myös pätkä uutta moottoritietä, joka ei johtanut mihinkään ja loppui ihan yks kaks.

Jos tosta jatkuis ees vaikka joku kärrypolku, mut kun ei mitään..


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti