torstai 24. marraskuuta 2016

iVamos a España!

Niin se maailma vaan taas alko kutsua puoleensa, ja tammikuun alussa ois edessä muutto Espanjaan! Tietty samalla alko sit myös vanha blogi muistutella itestään. On ehkä kuitenki tarpeen hieman valottaa taustoja.

Muistan miten jo ekalla yliopistoviikolla käytii läpi opintojen rakentumista, ja opintoihi kuuluvien opetusharjottelujen suorittamista. Okl:n opintoihin Turussa kuuluu neljä harjoittelua, joista kolme ensimmäistä suoritetaa Turun Norssissa, ja vikan saa tehä ihan missä vaan. Miun mielenkiinto heräs, ku kuulin et vikan harjottelun saa tehä myös ulkomailla. Ja sillon jo oikeestaa synty päätös, et ulkomaille on päästävä. Vaihto-opinnot omalta osaltaa lisäs ulkomaankaipuuta. Kuitenki vaihto oli jo koettu, ja kiinnosti kokeilla jotain muuta. Työharjottelun suorittamine ulkomailla vaikuttiki just miulle sopivalta ratkasulta. Alotin espanjan opiskelun 2013 Espanjassa vietetyn treenileirin jälkee, ku häiritsi se, etten osannu asioida edes kaupassa käyttämäl paikallista kieltä. Viime vuonna olin tokaa kertaa Espanjassa ja ajatus siellä pitempää oleskelusta alko todella kiinnostaa. Pääsisinpä ainaki taas haastamaa itteni tutustumal astetta vieraampaa kulttuurii ja kielee.

Operaatio työharjottelu alko viime tammikuussa CV:n ja hakukirjeen kirjottamisel englanniks, suomeks, ruotsiks ja lopulta myös espanjaks. Lähetin sähköpostia kaikkii kansainvälisii, ja skandinaavisii kouluihi, joit löysin Aurinkorannikolta, Murcian ja Alicanten seudulta sekä Madridin kupeesta eli käytännös paikoista, jois tiesin et pystyy hyvin suunnistaa. Sähköposteja läks 27 eri kouluu ja kahen lähetyskerran jälkee sain vastauksen 9 koulusta. Näistä kolme oli myönteisiä. Näitten joukossa oli myös myönteinen vastaus kansainvälisestä koulusta Sevillan kupeesta, joho oon nyt lähössä tekemään harjottelun. En lähestyny paikallisia espanjalaisia kouluja, koska kielitaito ei yksinkertasest riittäny ymmärtämää koulujen nettisivujen sisältöjä, ja usein sielt ei ollu löydettävissä muuta ku puhelinnumero, enkä uskonu et oisin pystyny puhelimen välityksel kommunikoimaa espanjaks. 

Jossain vaiheessa kevättä aloin sit kuitenki kiinnostua enemmän harjottelun tekemisestä paikallises koulussa. Lukuisten sähköpostiselvittelyjen jälkee (kiitos avusta mm. Sampo Rahko, Petri Karjalainen, Antonio José Jiménez Rodriguez sekä espanjanopettajani Tiina-Leena Salo) sain erään granadalaisen koulun yhteystiedot, ja alko todelline sähköpostirumba. Koulun englanninopettaja halus kovasti miut tekemää harjottelua heidän kouluunsa, mut paikallises espanjalaises koulussa ei kuka vaan voi opettaa. Siispä lähettelin sähköpostia Turun yliopistolle (omalle laitokselle, työelämäpalveluihi, kielikeskuksee..) ja Granadan yliopistolle ja tää granadalainen opettaja soitteli Granadan kaupungin virastoihi. Koko kesä ja alkusyksy meni vastauksia ootellessa, ja ku lokakuun puoles välissä ei ollu viel saatu selvyyttä, voinko tulla harjotteluu tekemää, oli pakko luopuu Granadasta ja totutella ajatuksee, et kylhän se espanjan kieli tarttuu, vaikkei sitä töissä kuuliskaa tai joutuis käyttämää.

Mietin vaihtoo hakiessa, et en kyl uuestaa jaksais käyä läpi sitä paperisotaa, mikä siihe liittyy, mut nyt se tuntuu yksinkertaselta tähä harjottelupaikan hankkimisee verrattuna. Reilun 120 sähköpostin lähettämisen jälkee ollaa tilanteessa, et tiiän suurin piirtein, mitä tuun harjottelussa tekemää, mut varsinaine harjottelusuunnitelma, joka pitää hyväksyttää yliopistolla ennen ku voi alottaa harjottelun, on viel vaiheessa. Apurahahakemukset on myös kesken, mut toivon, et tässä lähipäivinä saisin allekirjotettuja lomakkeita sähköpostiin. Toisaalta lennot on varattu, majoitus on hoidossa ja paikallisten suunnistajien kans on oltu yhteyksissä, eli ei tää nyt enää ihan epätoivoselta vaikuta!

P.S. Yritin alottaa kirjottaa kirjakielellä, mut ei se vaan onnistunu, kuulosti jotenki ihan liian epäaidolta. Siispä jos ei murre nappaa, jätä lukematta, ni kaikilla on mukavampaa!