Kulttuurieroja #2

Näitä kulttuurieroja alkoikin kertyä aika pitkä lista, joten päätin jakaa listauksen kahteen eri tekstiin. Tässä siis joitakin lisää! Itse asiassa tajusin tässä myös, että ei näistä taida monetkaan liittyä kulttuuriin mitenkään, mutta väliäkö tuolla otsikolla on...

Liikenne ja -käyttäytyminen

Espanjassa ihmisiä on hiukan enemmän kuin Suomessa, ja autojakin on aika paljon enemmän. Olen joka kerta Espanjaan mennessäni ollut aluksi kauhuissani liikenteestä, mutta tottunut siihen lopulta. Suomessa varsinkin isoimpien kaupunkien ulkopuolella tottuu helposti ajamaan ylhäisessä yksinäisyydessä, tiet ovat todella leveitä ja hyvässä kunnossa, nopeusrajoitukset ovat alhaiset.. Vaikka Espanjassa monet tuntuvat tykkäävän kaasuttamisesta ja nopeista kiihdytyksistä, liikenteessä ollaan kuitenkin kohteliaita. Lähes joka kerta autot pysähtyvät suojatien eteen päästämään jalankulkijan. Todella kapeilla kaduilla ajaminen vaatii jonkin verran totuttelua sekä pakottaa antamaan tilaa muille kuskeille. Monissa kaupungeissa teissä on niin kapeita kohtia, että on vain yhdelle autolle tilaa kerrallaan. Todella yleistä on myös vain pysäköidä auto, jättää hätävilkut päälle, ja lähteä esimerkiksi aamukahville läheiseen kahvilaan. Pysäköiminen onkin aivan oma lukunsa. Autoja jätetään mihin sattuu, ja koska esimerkiksi Sevillan keskustan alueella on pula parkkipaikoista, survotaan autoja sellaisiinkin väleihin, mihin auto ei normaalisti mahtuisi. Mitä se nyt haittaa, jos viereisestä autosta putoaa sivupeili pois?

Erään kerran todistimme tapahtumaa, jossa mies oli lähdössä taskuparkista pois peruuttamalla keskelle tietä. Samalla takaa tuli auto, joka tööttäsi (Espanjassa harrastetaan tööttäilyä jokaisessa mahdollisessa tilanteessa), koska sen reitti oli tukossa peruuttavan auton takia. Suomessa olisi mulkoiltu puolin ja toisin, puitu mahdollisesti nyrkkiä, että mitä ihmettä siihen peruutat, aja takaisin. Tuolla tilanne ratkesi niin, että molemmat rullasivat ikkunat alas, ja peruuttava kuski pyyteli hetken anteeksi. Sen jälkeen alkoikin juttu luistaa, ja rupatellessa meni hyvä tovi. Loppujen lopuksi vaikutti siltä, että molemmat olivat tyytyväisiä, että näin oli päässyt tapahtumaan, koska erkaantuivat nauraen kukin omiin suuntiinsa. 

Lisäksi lukuisat töyssyt ja kiertoliittymät kävivät vähän turhankin tutuiksi. Esimerkiksi Ginesistä Mairena del Aljarafeen, vajaan 6 kilometrin matkaan, sisältyi 14 kiertoliittymää. Teiden kunto vaihteli myös todella paljon. Moottoritiet ovat yleisesti ottaen melko hyvässä kunnossa, jotkut jopa todella hyvässä kunnossa. Sen sijaan esimerkiksi hiekkatiet olivat välillä ihan hyviä ajaa, ja välillä niin kuoppaisia ja hankalia, että kävellenkin olisi edennyt nopeammin.

Ruoka ja -kulttuuri

Auringon ja lämmön lisäksi miun mielestä parhaita puolia Espanjassa on ruoka ja ruokakulttuuri. Kun Suomessakin kerkeäisi aina lounastaa pari tuntia, oikeasti istua alas ja nauttia! Ihastuin ikihyviksi tapas-konseptiin. Usein ravintolassa iskee annoskateus, kun näkee toisten tilaamat annokset, ja vaikka oma annos olisi hyvä, harmittaa siitä huolimatta, ettei pääse maistamaan muita annoksia. Juuri tuossa mielessä tapas-ravintolat ovat erittäin fiksu keksintö, sillä niissä pääsee maistelemaan vähän kaikkea. Ja jos joku ruoka on erityisen mieleen, voi sitä aina tilata lisää.

Hyvän mielen saa ravintoloiden lisäksi ruokakaupoista. Vaikka Espanjankin hintataso on pikkuhiljaa alkanut nousta, ei se ole vielä lähelläkään Pohjoismaiden tasoa. Lihatiskin ja heviosaston huokeat hinnat saavat aikaan sen, että kerrankin jääkaappi pursuaa vihanneksia, hedelmiä ja juureksia. Opiskelijanakaan ei tarvitse tehdä kompromissiratkaisuja hurjien kilohintojen takia, vaan voi ostaa juuri niin tuoretta kuin haluaa. Erityisen maukkaita ovat mm. appelsiinit, mandariinit, paprikat (ja minkä kokoisia!!), parsakaali, kukkakaali, sipuli, porkkana ja rooman salaatti (pitkä kuljetus Suomeen pilaa tuotteet, koska ei ne maistu samalta täällä) sekä kana.

Espanja on tunnettu viineistään, oliiviöljystään, juustoistaan ja makkaroistaan. Ennen en tiennyt hyvää punaviiniä olevan olemassakaan, nyt olen maistanut useita. Juustoja tuli maisteltua jo lähes kyllästymiseen asti: manchegoa lehmän-, lampaan- ja vuohenmaidosta, queso frescoa eli kotijuuston kaltaista mietoa valkoista juustoa, mozzarellaa... Tulipa syötyä myös parasta porsaanlihaa, mitä olen koskaan syönyt (cerdo ibérico).

Aamupuuro :)

Suunnistus

Suurin osa suunnistusmaastoista Sevillan ympäristössä tai esimerkiksi Huelvan ja Barbaten ympäristössä on todella tasaista. Pohja on ruohon tai neulasten peittämää hienoa hiekkaa, jota on treenin jälkeen varpaanvälit ja kengät täynnä. Suunnistus perustuu käyrämuotojen lukemiseen ja havaitsemiseen maastosta, ja useinkaan muodot eivät ole kovinkaan selkeitä, vaan esimerkiksi apukäyräkumpareen joutuu joskus todella kuvittelemaan maastoon, niin matala se on. Lisäksi suunta on tärkeä varsinkin kun ylitetään tyhjiä alueita. Oman lisämausteensa tuo kasvillisuus. Yleisesti ottaen maasto on todella avaraa mäntymetsää, mutta eritasoisia vihreitä alueita löytyy. Tuli opittua melko nopeasti, että vihreälle viivoitukselle ei kannata mennä, jos kiertäminen on mahdollista. Maassa on tuolloin piikkipuskaa, joko joka pistelee todella ikävästi tai sen lisäksi vielä kietoutuu nilkkojen ympärille ja tekee eteenpäin liikkumisesta todella vaivalloista. Maasto on siis hyvin erilaista suomalaisiin verrattuna.

Luukutusmaastoa

Ja piikkipuskaa

Espanjalaisiin mäntymetsiin liittyy myös olennaisena osana toukat ja niiden aiheuttama kutina. Männyissä elää männynkulkukehrääjiä eli tuomenkehrääjäkoin kaltaisia karvamatoja. Ne muodostavat seittipussin, jossa ne kasvavat, ja lähtevät sitten jossakin kohtaa jonossa maahan koteloitumaan. Toukkia voi havaita useiden metrien pituisissa jonomuodostelmissa esimerkiksi poluilla. Toukat puolustautuvat kohtaamaansa vaaraa kohtaan ampumalla karvojaan, jotka lentävät useiden metrien päähän. Niitä ei tunne, mutta ne lävistävät ihon, ja aiheuttavat pieniä paukamia sekä aivan järkyttävää kutinaa. Kutinaa ei yleensä tunnu vielä samana iltana vaan vasta seuraavana, ja se on pahimmillaan silloin, kun hikoilee. Antihistamiinit auttavat jonkin verran, mutta siedätyshoidon takia en niitä voinut napsia, ja tänä keväänä kutina olikin useaan otteeseen rajumpi kuin koskaan aiemmin. Pahimpina aikoina tuli herättyä joka yö sairaalloiseen kutinaan, joka helpottui vasta, kun suihkutti jaloille jääkylmää vettä. Vaikka aikuiselle toukat eivät aiheuta hengenvaaraa, kannattaa niitä vältellä, jos mahdollista (eli joo, kannattaa käydä joka päivä toukkamaastossa suunnistamassa!). Lapsille ja esimerkiksi koirille toukat voivat sen sijaan aiheuttaa todella vaarallisen allergisen reaktion. Kouluretkellä piknikille pysähtyessämme löytyi yhden retkipöydän läheisyydestä toukka, ja saman tien vaihdoimme paikkaa, eli Espanjassa oikeasti varotaan noita otuksia. Toukista löytyy englanniksi lisää infoa täältä. 

Hygienia

Taisin jo heti alkuaikoina avautua espanjalaisesta hygieniatasosta, joka ei ollut ihan sitä, mihin suomalaisena oli tottunut. Juustojen ja lihojen säilytys pöydällä vähän säikäytti, samoin kuin se, että valmistetut ruoat saatettiin jättää vuorokaudeksi pöydälle, ennen kuin ne siirrettiin jääkaappiin. Suomessa kuitenkin varoitellaan jatkuvasti siitä kylmäketjun katkeamisesta... Koululla kukaan lapsista ja opettajistakin vain harvat pesivät kädet vessassakäynnin. Toisaalta joissain asioissa oltiin todella hygienisiä: ruokakaupoissa oli hedelmäosastoilla muovikäsineet, jottei hedelmiin koskettaisi paljain sormin.

Andalusian murre

Sain kuulla useaan kertaan, että jos opin puhumaan ja ymmärtämään espanjaa Andalusiassa, osaan sen sen jälkeen myös kaikkialla muualla Espanjassa. Andalusian murre on vaikea. Ässää ei yleensä äännetä, jolloin esimerkiksi "buenos días" ääntyykin "bueno día" ja Espartinas, jossa asuimme, lausuttiin "Eppartina". Voi kuulostaa mitättömältä, mutta vaikuttaa yllättävän paljon siihen, miltä kieli kuulostaa. 

Katunäkymä

Espanjassa kaupungit on rakennettu tiiviisti, ja kadut talojen väleissä ovat todella kapeita. Katuja reunustavat appelsiini- ja oliivipuut. Myös joitakin korkeita sypressejä näkyy siellä täällä. Talot ovat kivestä ja pihat on aidattu korkein aidoin, muurein tai pensain. Varsinkin Andalusiassa ikkunoissa on lähes poikkeuksetta rautaiset kalterit ja talojen seinustoilla näkyy ilmalämpöpumppuja. Talviaikaan voi haistaa savun hajun, kun ihmiset pitävät takoissa tulta. Kaduilla näkyy vanhuksia seisoskelemassa yksin, kaksin tai pienissä ryhmissä ihan vain ihmettelemässä maailman menoa ja katselemassa, mitä naapurit puuhailevat. Niin kaupunkien keskustoissa kuin teiden varsilla sekä puistoissa näkyy melko paljon alttareita ja ristejä: katolisuus näkyy katukuvassa.

Matkustaminen Espanjan sisällä

Espanjassa kannattaa matkustaa junalla. Oman kokemukseni mukaan junat pysyvät hyvin aikatauluissa ja ovat siistejä. Varsinkin luotijuna, jolla 600 kilometrin matka Sevillasta Madridiin taittui 2,5 tunnissa oli tosi miellyttävä tapa matkustaa, vaikkei ihan ilmaista olekaan. Sen sijaan bussilla matkustaminen on todella halpaa (Sevillasta Málagaan olisi päässyt 5 eurolla). Miinuspuolena on se, että aikatauluihin ei voi luottaa ollenkaan. Paikallisliikenteenkin bussit voivat olla puoli tuntia myöhässä, eivätkä välttämättä tule koskaan. 

Luotijuna AVE eli Alta Velocidad Española

Kulttuuritapahtumat

Harmittaa, että tuli lähdettyä Espanjasta pois juuri ennen Semana santaa eli pääsiäisviikkoa, jolloin Sevilla on täpötäynnä turisteja, jotka ovat tulleet seuraamaan ja osallistumaan karnevaalikulkueisiin ja pääsiäisjuhlintaan. Toukokuussa Sevillassa juhlitaan Feriaa, jota kaikki opettajat hehkuttivat kovasti, ja olivat pahoillaan, etten sitä pääse kokemaan. Jalkapallon suosio näkyy tapas-baarien määrässä, joissa on iso screeni jalkapallomatsien seuraamista varten. Koulunkin oppilaista monet tuntuivat olevan todellisia jalkapallofaneja. Ihmeteltiin, kun Espartinasissa kuului usein kova pamaus. Jossain vaiheessa selvisi, että ihmiset ampuvat raketteja esimerkiksi jalkapallomatsin voiton kunniaksi tai ihan vain pelin päättymisen takia tai jos ovat muuten juhlatuulella. Kuulemma kyseistä tapaa ei viereisissä kunnissa ollut, eivätkä paikalliset ymmärrettävästi tavasta kovin hyvillään olleet. Ei tullut myöskään käytyä yhdessäkään härkätaistelussa, vaikka härkätaisteluareena lähes joka kaupungista löytyi. Ei sinne kyllä hinkua ollutkaan.