Treenimaastot Sevillan lähiseuduilla

Miun treenit täällä koostuu pääasiassa juoksusta, suunnistuksesta ja pyöräilystä. Aattelin vähä kertoa millaset olosuhteet tääl on treenata.

Espartinas sijaitsee oliivipuuvyöhykkeellä, ja heti kylän ulkopuolelta alkaaki laajat oliivipuuviljelmät. Maurien mukana Andalucíaan kulkeutui aikoinaan myös sitrushedelmiä, ja appelsiinipuita on myös paljon (appelsiiniviljelmät on kuitenki aina kaktus- ja piikkilanka-aidoilla suojattuja). Alue on suurimmaks osaks tosi tasaista, mut pitkää loivaa rinnettäkin löytyy. Ite en juurikaa asfaltilla juokse, vaan pyrin aina löytää pehmeempää alustaa, ja siihen tää alue sopiiki tosi hyvin. Eritasosia hiekkateitä löytyy monia kymmeniä kilometrejä. Kaupunkien välillä oliivipuuviljelmien välillä mutkittelee lukuisia hiekkateitä, kärrypolkuja ja pikkupolkuja, ja ainakin tän isäntäperheen mukaan myös viljelmillä sais juosta, mutta ainakaa vielä en oo teiltä poistunu. Pienellä varauksella joutuu juoksemaa, ku puitten seasta tai mutkan takaa voi eteen yhtäkkiä ilmaantua vapaana juokseva koira, maastopyöräilijä tai esim. lauma lehmiä. Hevosia ja aasejakin tääl on melko paljon - aitauksessa tai vapaina. Oliivipuitten sekaa on myös melko helppo eksyä, mikä on tullu huomattua pariin otteeseen, ku on tullu lähettyä lenkille ilman sen suurempaa suunnitelmaa reitistä.. Ongelmallisia nää tiestöt on sadekeleillä tai sateen jälkee, ku hiekka liejuuntuu samalla tavalla ku savi. Tänä talvena tääl on ollu melko paljon sateisia ja kylmiä kelejä, mut yleisesti ottaen poutasäätä on suurin osa ajasta.

Tammikuun puolella oli kova harvennusurakka käynnissä joka puolella, ku oksia karsittiin sadon keräämisen jälkee

Omaa silmää nää kukkia täynnä olevat nurmipohjat on kauneimpia

Sevillan länsipuolella sijaitsee Aljarafen ylänköalue, mikä tarkottaa sitä, et täällä sijaitsevat kaupungit ja kylät on reilusti korkeemmalla merenpinnasta kuin esim. lounaisrannikolla sijaitseva Huelva. Ihan tarkkaan en oo ymmärtäny tätä Aljarafe-kuviota, enkä tiiä kunnolla, mihi se rajoittuu, mut esim. Sevilla on täältä katsottuna tosi alhaalla laaksossa ja samoin San Lúcar la Mayorin itäpuolella tie laskee kolmen kilometrin matkalla 120 metriä. Korkeuseroa siis löytyy, minkä huomasin tässä yhtenä päivänä pyörälenkillä, ku oli aika rankka nousu kivuttavana. Kun laskee tuon mäen San Lúcarin taakse, saapuu Guadiamarin jokinotkoon, luonnonsuojelualueelle, josta löytyy ulkoilureitistöä yli 70km. En oo tähä alueesee viel kerinny kunnolla tutustua, muuten ku kerran eksyilemällä siel pyörän kanssa. Guadiamar-joki on paikotellen tosi leveä, ja maisema tähän aikaa vuodesta näyttää vähän Suomen myöhäissyksyltä. Reitit kulkee hevosten laidunmaiden läpi, ja ympäristöstä voikin bongailla hevosia sekä mm. jäniksiä, ja paljon erilaisia puita ja kukkia, joista tosin varsin monet kukoistaa vasta myöhemmin kesällä. Tosi mukavaa pyöräilymaastoa (ja -pohjaa), ja melko pitkiä mäkivetoja pystyy myös tekemään.

Guadiamar ja luontopolku

Kartalta ei täällä aina ihan pysty päättelemää, minkä tasonen tie on kyseessä

Eikä myöskää sitä, voiks tietä ylipäänsä käyttää, vai onks vastassa lukittu portti

Näkymiä La Cárcavan näköalatasanteelta

Espartinasin itäpuolella Olivaresista Coria del Ríoon virtaa Arroyo del Río Pudio, jonka reunustoja seuraa hyväkuntoiset hiekkatiet/ulkoilureitit etelään ja pohjoiseen yli 18km suuntaansa. Joen ympäristöä suojellaan ja siellä voi törmätä harvinaisempiinkin elukoihin ja kasveihin. Oon tehny joitaki maastopyörälenkkejä siellä, ku pohja on sen verran hyvä polkea (karkeaa soraa) ja pysyy sadekelilläkin ajettavana. Joni on myös todennu tän "kanaalireitistön" hyväks paikaks juosta vetoja. 

Río Pudion infotaulu

Jättiläiskaisloja, jotka aina jaksaa ihmetyttää

Pyöräillä voi hiekkateitten lisäks kylästä toiseen asfalttiteitä pitkin. Ite koitin alkuun hiekkateitä, mut ei oikeen taidot ja uskallus riittäny, ku pohja oli niin möykkystä ja kuoppasta. Kylästä toiseen on ihan mukava polkee, ku aika monin paikoin löytyy pyöräteitä, ja etäisyydet on lyhyitä, ni pääsee nopeesti aina ihmisten ilmoille. Kylät/kaupungit on rakennettu lähes aina jonkin kokosen kukkulan päälle, ni lenkkiin tulee myös luontaista korkeusvaihtelua. Kaupunkien kapeilla kujilla ajaminen on tosin vähä vaatinu totuttelua, ku pelottaa et jostain hyökkää auto päälle.

Pyörätiet erottuu hyvin ku ne on maalattu joko räikeellä punasella tai vihreellä

Pyörätietä parhaimmillaan. Joka paikasta ei löydy näin hyväkuntosta baanaa

Metsäsuunnistusmaastoihi joutuu ajaa jonki verran, about 45min suuntaansa, eikä maastot oo kovin ihmeellisiä (ainakaa ne mis ollaa täs vaihees keretty käyä). Kuitenkaa esim. Punta Umbríaa ei aja ku reilun tunnin ja Barbatee pari tuntia, mist löytyy sit jo enemmän karttoja ja vaihtelevuutta maastojen osalta. Sprinttikarttoja Sevillasta kyl löytyy, mut ei olla keretty viel niillä käyä. Suunnistusmaastoista kertoilen joskus myöhemmin ehkä enemmän.