Kuluneella viikolla säät suosi monena päivänä ja paljon ehti tapahtua. Monta kertaa huomasin olevani ilonen siitä et saan olla Espanjassa!
Maanantai
Lepopäivä, koululla peruspäivä. Kahdelle oppilaalle matikkaa ja opettajana oli ihanaa huomata, et olin onnistunu kehittää sopivantasosia tehtäviä, joita oppilaat innostuneena laski. Illalla tehtii kunnon salaatti mustekalarenkailla ja paistetulla sipulilla ystävänpäivän kunniaks (pien varaslähtö tosin ku ystävänpäivä oli vast tiistaina, mut tiistait on liian kiireisiä).
Tiistai
Koulussa ei mitään ihmeellistä; kahdelle toiselle lapselle samat matikantehtävät ku eilen toisille, ja pien epätoivo meinas iskeä, ku toinen lapsista oliki taitotasoltaa paljo heikommalla tasolla, mitä olin kuvitellu. Illalla juoksulenkki oliivipuitten keskellä, ja joitakin lyhyitä nk-vetoja. Oisin halunnu tehä myös juoksutekniikat, mut pohkeilla kestää tottua juoksemiseen, eli ei vielä.
Keskiviikko
Erilainen koulupäivä! Lähettiin ykkösten ja kakkosten kanssa bussilla Doñanan luonnonpuistoon. Doñadoñana on seikkailu/eläinpuisto, jossa on erilaisia eläimiä, kiipeilyjuttuja, uhanalaisen iberian ilveksen suojelusta ja männyistä kertovaa infoa jne. Ajettiin mestoille, bussin ulkopuolelta vilkutti 6 vihreisiin haalareihin pukeutunutta tyyppiä, jotka otti lapset huostaansa, ja järjesti niille ohjelmaa koko päiväksi. Meijät opettajat ohjattiin jonkinlaiseen kahvitustilaan, jossa oli valmiina tuoretta leipää, juusto-, kinkku- ja makkaratarjotinta, kahvia, teetä, kaakaota jne. Myöhemmin tuotii viel lisää leipää ja mm. olutta, mistä brittiopettajat oli äärimmäisen innoissaan. Toisaalta päivä oli helpompi ku normaalisti, ku ei tarttennu opettaa tai vahtii ketään, mut tosi väsyny olin kyl päivän jälkee ku oli koko päivän yrittäny seurata enkunkielistä keskustelua vahvalla murteella käytynä.
Työmatkat tein poikkeuksellisesti maastopyörällä, ku en ois muuten saannu kyytiä. 50 minsaa ees taas, aamulla loivaa alamakeä koko matka, iltapäivällä ylämäkeä... Mut aamulla oli ihan siistiä polkee auringon noustessa, ja iltapäivällä tarjottii +20 ja aurinkoa. :)
Torstai
Suoraan koulusta suunnistamaan samaiseen Doñanan luonnonpuistoon, toiselle puolelle tosin. Suunnistuksellisesta näkökulmasta maasto ei oo kovin kummallinen (=vaikee), mut alue on tosi eksoottinen kaikkien mielenkiintosten eläinten takia! Tuhatpäine flamingolauma piti ihan älytöntä meteliä, vähän väliä puun latvasta lehahti haikara lentoo, puskasta saatto putkahtaa sonni etee ja kaneja vilisti jaloissa. Loppuverkatessa autolle pääs taas todistaa upeeta auringonlaskuu. Ekaa kertaa täällä ollessa tuntu et suunnistus suju. :)
Perjantai
Reilu 2h pyörälenkki Jonin kanssa. Meinas oikeesti olla melko kuuma!
Lauantai
Aamusta auto kohti Matalascañasia eli kaakkoisrannikolle Sevillan lähimmille biitseille. Tarkotuksena oli tehä kaks suunnistusreeniä, ja niitten välissä lojuu biitsillä. Aamupäiväl oli tosi lämmintä ja aurinkoista, mut sit ku ajettii rannalle, alko tuulla, eikä siel sit ilman takkii tarennukkaa istuskella. Tonne lähtemine myös viivästy, ni ei siin sit ollu väliaikaa vietettävänäkää ku vajaa pari tuntia. Yritin tehä VK-vauhtisena aamupäivän reenin, mut ku reidet oli aivan tyhjät ja poluil oli nilkkaa asti upottavaa hiekkaa, ni eihä siin mihinkää päässy ja kävellenki oisin liikkunu nopeemmin. Onneks iltapäivän kevyt suunnistus suju jo paremmin, ni jäi vähä parempi maku suuhun. Ja kai sitä aika pitkää kuitenki menee tollasten sairastelujenki jälkee et alkaa juoksu kulkee taas.
Heti Espanjaa saapumisillast lähtien isäntäperhe on halunnu lähtä meijänkää tapaksille, ja tänä iltana vihdoin löyty sopiva hetki! Mentii Sevillaa, jotta samalla päästäis vähä näkee kaupunkii, ku ei olla siel oikeen keritty käyä. Oli tosi huikeeta ja jännittävääki antaa toisten päättää kaikki, ja ite vaan kulkee mukana ja nauttii ja kokee!
Saatii oikeen asiantunteva, historia- ja suunnistussävytteinen opaskierros, minkä jälkee oli vuorossa tapakset. Eka käytii toisessa paikassa, ku pöytävaraus toisee ei ollu viel vapautunu. On tapaspaikkoja, jois syyää seisoviltaa sisällä tai ulkoterassilla, eikä tarvi mitää varausta, mut nää halus mennä tosi hyvää ja suosittuu paikkaa, ja oli sit varmempaa ottaa pöytävaraus. Ja toi paikka oliki nii täynnä et jouduttii joku pari tuntii ootella.
Tapakset on siis pieniä ruoka-annoksia, joita tilataa useita illan aikana, ja jaetaa koko porukan kesken. Idea on se, et pääsee maistaa paljo erilaisia juttuja. Ekas paikassa tilattii patatas bravas (paistetut perunat, tulista tomaattikastiketta ja majoneesia, yks tyypillisimmistä andalucíassa) sekä bruschetta (leipä, oliiviöljyä, rukolaa ja herkkusieniä) ja tietty punaviiniä siihe kylkee. Tokassa paikassa pöytää kiikutettii alkuun herkullisia oliiveja (huom, en oo ikinä aiemmin saannu syötyy kokonaista oliivia!) ja tuoretta leipää. Ekana syötii paistosta, mis oli perunaa, kinkkua ja kermaa, sit oli sulatettua juustoa, paprikaa ja chorizo-tyylistä makkaraa, kolmanneks verimakkaraa, omenaa ja kuivattuja leipäpaloja, neljänneks erilaisia paistettuja vihanneksia: perunaa, porkkanaa, sipulia, tomaattia ja vihreitä papuja ja vikalt lautaselt löyty possua, jonka kans oli järkyttävän hyvää kastiketta. Jälkkäriks vielä oreo-pohjasta leivosta, ja illan kruunas limoncello, sitruunainen shotti, joka tarjoiltii koeputkesta. Tuli myös kokeiltua tinto veranoa: kesäviiniä tai "nuorten viiniä", joka on siis limsalla/mehulla lantrattua punaviiniä, ja jota juodaan esim. karnevaalien aikaan, jottei alkoholipitoisuus ois niin iso. Kaikki ruoka oli ihan älyttömän hyvää ja oli jotenki tosi siistii kattoo, miten espanjalaiset niin asiantuntevast keskusteli tarjoilijan kans viinisuosituksista jne. Myöhäänhä tuolla meni, harvoin tulee 12 aikaa yöllä viel istuttuu ruokapöydässä, mut oli ihan huikee kokemus! Kannattaa ehottomasti Espanjaa tullessa käydä tapaksilla, ja perehtyä vähä etukätee, mihi paikkaa kannattaa mennä, ja mitä kannattaa tilata, koska huonojaki paikkoja löytyy.
Sunnuntai
Ajettii 1,5h pohjoseen Aracenan kaupunkii, josta lähettii vuorille vaeltaa. Pieniä ongelmia mittakaavan kanssa, ja vaellus veny loppujen lopuks yli viitee tuntii ja lähes 30 kilometrii, ja alko jo pelottaa et pimeys ehtii tulla ennen ku ehitää takas autolle. Välil oli jo peukutki pystyssä tienvarressa autokyydin toivossa. :D Autolle päästessä tuntu todellaki siltä et on tullu käveltyä. Mut tosi mukavaa vaihtelevaa reittiä ja kivoja pikkukyliä.
Perjantai
Reilu 2h pyörälenkki Jonin kanssa. Meinas oikeesti olla melko kuuma!
Lauantai
Aamusta auto kohti Matalascañasia eli kaakkoisrannikolle Sevillan lähimmille biitseille. Tarkotuksena oli tehä kaks suunnistusreeniä, ja niitten välissä lojuu biitsillä. Aamupäiväl oli tosi lämmintä ja aurinkoista, mut sit ku ajettii rannalle, alko tuulla, eikä siel sit ilman takkii tarennukkaa istuskella. Tonne lähtemine myös viivästy, ni ei siin sit ollu väliaikaa vietettävänäkää ku vajaa pari tuntia. Yritin tehä VK-vauhtisena aamupäivän reenin, mut ku reidet oli aivan tyhjät ja poluil oli nilkkaa asti upottavaa hiekkaa, ni eihä siin mihinkää päässy ja kävellenki oisin liikkunu nopeemmin. Onneks iltapäivän kevyt suunnistus suju jo paremmin, ni jäi vähä parempi maku suuhun. Ja kai sitä aika pitkää kuitenki menee tollasten sairastelujenki jälkee et alkaa juoksu kulkee taas.
Heti Espanjaa saapumisillast lähtien isäntäperhe on halunnu lähtä meijänkää tapaksille, ja tänä iltana vihdoin löyty sopiva hetki! Mentii Sevillaa, jotta samalla päästäis vähä näkee kaupunkii, ku ei olla siel oikeen keritty käyä. Oli tosi huikeeta ja jännittävääki antaa toisten päättää kaikki, ja ite vaan kulkee mukana ja nauttii ja kokee!
 |
| Sevillan katedraali, maailman suurin katedraali, sekä Giralda, 104 m korkea kellotorni |
 |
| En oo juurikaa kaupunkinähtävyyksien perää, mut Sevilla sykähdytti upeella iltavalaistuksellaan! |
Saatii oikeen asiantunteva, historia- ja suunnistussävytteinen opaskierros, minkä jälkee oli vuorossa tapakset. Eka käytii toisessa paikassa, ku pöytävaraus toisee ei ollu viel vapautunu. On tapaspaikkoja, jois syyää seisoviltaa sisällä tai ulkoterassilla, eikä tarvi mitää varausta, mut nää halus mennä tosi hyvää ja suosittuu paikkaa, ja oli sit varmempaa ottaa pöytävaraus. Ja toi paikka oliki nii täynnä et jouduttii joku pari tuntii ootella.
Tapakset on siis pieniä ruoka-annoksia, joita tilataa useita illan aikana, ja jaetaa koko porukan kesken. Idea on se, et pääsee maistaa paljo erilaisia juttuja. Ekas paikassa tilattii patatas bravas (paistetut perunat, tulista tomaattikastiketta ja majoneesia, yks tyypillisimmistä andalucíassa) sekä bruschetta (leipä, oliiviöljyä, rukolaa ja herkkusieniä) ja tietty punaviiniä siihe kylkee. Tokassa paikassa pöytää kiikutettii alkuun herkullisia oliiveja (huom, en oo ikinä aiemmin saannu syötyy kokonaista oliivia!) ja tuoretta leipää. Ekana syötii paistosta, mis oli perunaa, kinkkua ja kermaa, sit oli sulatettua juustoa, paprikaa ja chorizo-tyylistä makkaraa, kolmanneks verimakkaraa, omenaa ja kuivattuja leipäpaloja, neljänneks erilaisia paistettuja vihanneksia: perunaa, porkkanaa, sipulia, tomaattia ja vihreitä papuja ja vikalt lautaselt löyty possua, jonka kans oli järkyttävän hyvää kastiketta. Jälkkäriks vielä oreo-pohjasta leivosta, ja illan kruunas limoncello, sitruunainen shotti, joka tarjoiltii koeputkesta. Tuli myös kokeiltua tinto veranoa: kesäviiniä tai "nuorten viiniä", joka on siis limsalla/mehulla lantrattua punaviiniä, ja jota juodaan esim. karnevaalien aikaan, jottei alkoholipitoisuus ois niin iso. Kaikki ruoka oli ihan älyttömän hyvää ja oli jotenki tosi siistii kattoo, miten espanjalaiset niin asiantuntevast keskusteli tarjoilijan kans viinisuosituksista jne. Myöhäänhä tuolla meni, harvoin tulee 12 aikaa yöllä viel istuttuu ruokapöydässä, mut oli ihan huikee kokemus! Kannattaa ehottomasti Espanjaa tullessa käydä tapaksilla, ja perehtyä vähä etukätee, mihi paikkaa kannattaa mennä, ja mitä kannattaa tilata, koska huonojaki paikkoja löytyy.
 |
| Kuvia ei malttanu juuri ottaa, mut etualalla kasvikset, taaempana verimakkaraa ja omenaa ja oikeella possua |
Sunnuntai
Ajettii 1,5h pohjoseen Aracenan kaupunkii, josta lähettii vuorille vaeltaa. Pieniä ongelmia mittakaavan kanssa, ja vaellus veny loppujen lopuks yli viitee tuntii ja lähes 30 kilometrii, ja alko jo pelottaa et pimeys ehtii tulla ennen ku ehitää takas autolle. Välil oli jo peukutki pystyssä tienvarressa autokyydin toivossa. :D Autolle päästessä tuntu todellaki siltä et on tullu käveltyä. Mut tosi mukavaa vaihtelevaa reittiä ja kivoja pikkukyliä.
 |
| Näkymä Aracenan kirkolta |
 |
| Aracena |
 |
| Linares de la Sierra - sympaattinen pikkukylä, jossa oli tosi kapeita nurmi- ja mukulakivikatuja, ja tuntu et ois menny ajassa tosi paljo taaksepäin |
 |
| Näköalatasanne matkalla Alájarista Fuenteheridosiin |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti