Totutteluviikko

Tällä viikolla oon pikkuhiljaa päässy taas tekee ja kokee asioita pitkäst aikaa. :) Oon koittanu totuttaa kroppaa treenaamisee ja ekat opetustunnitki pääsin vihdoin pitämää. Joihinki asioihi on jo alkanu tottua, vaik varsinaisia rutiineja ei vielä oo päässy kehittymää. Kiirettä on pitäny, ja stressitasot on tosi korkeella, minkä huomaa muun muassa siitä, et vaik on iltasin äärimmäisen väsyny, ei uni meinaa tulla. En enää koko ajan mieti et ku pääsis takas Suomee, mut väsymys ja stressi on aiheuttanu sen, et pienetki vastoinkäymiset ja hankalat tilanteet avaa padot, ja siin vaihees tekis vaan mieli hautautuu peiton alle ja jäähä ikuisiks ajoiks sinne. 

Suurin stressinaiheuttaja on jo pitkää ollu kyytien järjestäminen koululle ja sieltä pois. Alkuun pääsin yhen toisen opettajan kyyillä, joka asuu myös tääl Espartinasissa. Nykyää pystyn hyödyntää tän opettajan kyytiä vaan aamusin, ja iltapäiviks on pitäny selvittää muita vaihtoehtoja. Oon rampannu sihteerin ja rehtorin luona kyselemässä, mikä ei oo ihan helppoo, ku ne on niin kiireisiä koko ajan, ja miun päivää ei kovin montaa taukohetkeä mahu. Tän viikon alussa selvis, et voisin päästä koulubussin kyydissä, mut monien selvitysten jälkee selviski, et siel ei ookaa vapaita paikkoja. Onneks löyty yks toinen opettaja, joka asuu täällä, ja jonka kyyis pystyn iltapäivisin tulla. Täl opettajal on vaan ihan eri aikataulut ku muilla, ni miun pitää nyt muuttaa oma lukujärjestys niin et se on sama sen kanssa. Paikallisbussilla ois helppo kulkea, jos niitä tonne koululle menis, mut koulu ku sijaitsee keskellä ei mitään, ei sinne julkisilla pääse. Perheen maastopyörä ois yks vaihtoehto, mut 15km aamusin ja iltapäivisin möykkysiä laidunteitä tai ison autotien laitaa ei houkuttele, jos meinaa jotain muutaki reeniä jaksaa tehä. Toivottavast ens viikolla asiat vihdoin järjestyis, ja tietäis sit ainaki aamulla koululle lähtiessä, miten pääsee kotii. 

Sanotaa, et kaikkeen tottuu aikanaa, mut en tiiä pystynkö tottuu toho keittiöö millonkaa. Edellee se aiheuttaa inhonväristyksiä aina ku sen näkee. Vaikka pientä edistystä on tapahtunu, ja harvoin se enää näyttää siltä, ku pommi ois siel räjähtäny, ei esim. lavuaari vedä vieläkää. Astioita täytyy pestä vessassa tai sit pitää kiikuttaa vettä keittiön lavuaarista vessan lavuaarii tai pönttöö. Kylmää sisälämpötilaa (+16-17) on sen sijaa alkanu tottua. Luovuin heti ekan päivän jälkee koululla ajatuksesta, et suomalaisen pitäis sietää hyvin kylmää, ja siint asti oon istunu reippaasti laskettelutakki päällä ja välillä jopa pipo päässä, jos on ollu kylmä aamu. Onneks mennää kesää kohti, ja aamulämpötilatki alkaa olla useemmin lähempänä kymmentä astetta ku nollaa.

Viime keskiviikko oli kiva päivä. Pidin ekat ihan omat tunnit eli kaksoistunnin liikuntaa, jossa tosin aikaa varsinaiselle liikkumiselle jää vaan 45 min, ku vaatteiden vaihdot vie niin paljon aikaa. Alettiin banaanihippaa, harjoteltiin heittämistä ja lyömistä tennismailoilla ja lopuks pelailtii polttopalloa. Lapset oli uusista leikeistä innoissaan, vaik sääntöjen omaksumisee vaaditaa ehkä viel muutama harjotuskerta. Lisäks oon opettanu täl viikolla alaspäin eriytettyä pienryhmää matikassa ja kirjallisuudessa, mikä on äärimmäisen haastavaa. En oo viel oikeen päässy selville lasten taitotasosta, ja oma kielitaito on vähä puutteellinen matikan oikeitten termien suhtee. Joutuu tosissaa pohtimaa asioita, mikä toisaalta kuluttaa, mut toisaalta myös avartaa. Koulun puolelta viikon kohokohta oli torstaiaamu, ku erään oppilaan isä toi luokkaan elävän haukan, ja piti siitä esitelmän. Olo muuttu pikkasen epävarmaks, ku haukan silmiä suojannu kypärä/hattu napattii pois, ja silmät tuijotti metrin päästä suoraa kohti. Tais lintu olla pikkase peloissaa, ku ruikautti jossain kohtaa melkosella voimalla löysät luokan lattialle.

Maanantaina kävin ekan juoksulenkin kuukautee ja oli kyllä kivaa! Eniten oon kuitenki kuluttanu täl viikol pyörän satulaa, ku pohkeet vaatii aikaa juoksemisee totuttautumisee. Olosuhteet pyöräilemisee on tääl tosi hyvät, ja pyöräilijöitä on tosi paljon. Ite tosin oon melko taitamaton maastopyörän kanssa, ja oonki siirtyny lähes täysin asfalttiteille, ku hiekkatiet on kovin röykkysiä ja sadekeleillä ihan pelkkää liejua. Pimeys tulee n. 19.15 ja monta kertaa oonki vikat kilsat joutunu polkee pimeessä, mikä on vähä riskialtista (ehkä jonku lampun vois viritellä...). Toisaalta oon lähes joka kerta päässy todistaa upeeta auringonlaskua, mikä on ehoton plussa. :)

Salteras

Olivares