Con gripe jatko-osa

Flunssa ei sit ollukaa iha niin helposti voitettu, ku jossai vaiheessa aattelin. Viikon sairastamisen jälkee luulin, et flunssa oli siinä, mut oltiiki sit vast asemasotavaiheessa. Ehin käyä yhen kevyen pyörälenkin ja seuraavana päivänä kaks kävellen tehtyä suunnistusreeniä (tehtii päiväretki Punta Umbrían ja Cartayan maastoihin täältä tunnin ajomatkan päähän), ja luulin alottavani treenaamisen maltilla. Kuitenki heräsin seuraavana aamuna taas kurkkukipusena, ja taistelu nro 2 alko. Näistä 1,5 viikosta ei oo oikeen paljo kerrottavaa, enkä niitä kyl juuri haluu muistellakaa. En tiiä oonko ikinä aiemmin sairastanu näin pahaa flunssaa. Oli monta yötä ja monta päivää ku mietin vaa et selviinkö täst ollenkaa, ku ei henki oikeen kulkenu, nieleminen ei onnistunu ja öisin heräsin yskimää keuhkot pihalle. Lääkärissä tuli käytyä viel kahesti, ku koulu vaatii lääkärintodistuksen, ja molemmil kerroil joutu espanjan taidot kyl melkosee koetuksee. Tän talon perheki alko olla jo melko huolestuneita ja kiikutti taas uutta kanakeittoa (kanalientä, nuudeleita ja uppomuna), teetä ja erilaisia yskänlääkkeitä. Viime viikonloppuna oli tosi kurjaa, ku täält läks muut Cadízii kisoihin, joihi mieki olin ilmottautunu, ja mie jäin sängyn pohjalle makaamaa. 

Täl hetkel olo on ihan ok, ja toivottavasti se on entistä parempi huomenna ja ylihuomenna. Tänää olin pitkästä aikaa koululla, ja aika rankkaahan se oli tämmösen taudin jälkee. Lapset oli kaiken lisäks älyttömän levottomia, ku sattu kunnon sadepäivä. Tääl ei tunneta kurahousuja, eli jos sataa, koko koulu pakkautuu välitunnin ajaks pienee katoksee, eikä siin lapset pysty juurikaa mitää tehä. Toisin sanoen lapset ei pääse purkamaa ylimäärästä energiaa mihinkää, ja kahen jälkee iltapäivällä alkaa olla lähes mahotonta saaha ketää istumaa hiljaa paikallaan. 

Yritän parhaani mukaa suhtautua asioihin rennosti ja positiivisesti, ja keskittyä siihen, mitä kaikkee viel ehin kokee ja nähä täällä. Aika monta kertaa oon kyl vajonnu miettimää, et oisinko säilyny terveenä jos oisin jäänny Suomee, tässäks tääki kausi taas oli, saanko tota harjotteluu ollenkaa suoritettuu ja pystynkö jatkos välttää nää virheet mitä oon nyt tehny ja toimii eri tavalla, jotta flunssa ei iskis... Josko sitä nyt taas pohjalta noustais kuitenki vahvempana ku aiemmin. :) Ja toivon mukaan jatkossa ois luvassa mm. paljon suunnistusta, paljon aurinkoa, turisteilua Sevillassa ja mukavia opetuspäiviä koululla.

Perheen koiran Chulan kanssa ollaan päästy vihasuhteesta viha-rakkaussuhteeseen eli yks iso stressinaihe on alkanu vähä helpottaa. Nyt kipeenä ollessa se on harvoin miulle jaksanu haukkua ja on ollu mukavaa, ku on ollu joku jota silitellä ja rapsutella.

Ja joinain päivinä Chula on myös tarjonnu kunnon shown, kuten tässä eräänä päivänä, ku se oli päässy autotallii ja löytäny sieltä Raamatun, joka seuraavana hetkenä löyty pihalta hienotunteisesti leviteltynä.

Lisäks löytyy muutamia muita karvasia ystäviä, jotka elelee naapuruston katoilla