Operaatio siedätyshoito

Oon ollu siitepölyallergikko niin kauan ku muistan. En siis ollu pienenä, tai ainakaa ei tarvinnu lääkkeitä syyä sen takia, mut en muista millanen oma olotila sillon oli. Niin kauan ku muistan, oon käyttäny antihistamiineja, nenäsumutetta, silmätippoja tai kaikkia niitä. Pahimpia allergiaoireita miulle aiheuttaa koivu, kissa sekä erilaiset heinät (pujo, timotei, voikukka jne). Kesät on ollu melko hankalia allergiaoireitten takia: nenä tukossa, silmät kutiaa ja vuotaa, henki ja juoksu ei kule mihinkää (ja joo, kannatti alottaa nimenomaa suunnistus...). Erityisen tukalaks olo kävi joskus yläaste/lukioaikoina, ku ei enää selvinny kausiluonteisella lääkityksellä, vaa antihistamiineja täyty napsia talvenki yli. Lisäks alko tulla erilaisia ongelmia ruoka-aineiden kanssa: kevättalvisin täyty alkaa varoa tuoreita kasviksia ja hedelmiä (tomaatteja, porkkanoita, ananasta, omenaa, paprikaa) sekä pähkinöitä, jotka saatto turvottaa huulten ja nielun alueen niin, et nieleminen vaikeutu. Lisäks tomaatin pilkkominen ympäri vuoden aiheuttaa edelleen kutinaa ja ihottumaa sormiin. 

Kyllästyin jatkuvaa lääkkeitten avulla elämisee (varsinki, ku tuntu ettei ne auta), ja lisäks lääkäri alko huolestua et allergia muuttuis viel astmaks. Päädyin alottaa siedätyshoidon timoteille. Koivu on ehkä aina aiheuttanu pahimmat oireet, mut siihe aikaa koivulle ei ollu muuta ku pistoshoitoa, ja pistoskammoisena en siihe uskaltanu ryhtyä. Timoteihin oli tullu tablettihoito, jonka sai alottaa täysikäsenä. 3,5 vuotta joka ilta liotettii tabletti kielen alle, ja jo vuoden käytön jälkee kesä oli huomattavasti helpompi. Hoidon edetessä pystyin pikkuhiljaa jättää kaikki muut lääkkeet pois talven ja loppukesän ajalta. Koivua varten tosin edelleen jouduin käyttämää tippoja ja sumutteita. Hoidon jälkeisen kesän elin kokonaa ilman lääkkeitä, vitsi mikä fiilis!

Toiset saa siedätyshoidosta elinikäsen avun, eikä joudu enää turvautumaa allergialääkityksee. Toisilla hoidon teho alkaa heiketä vuosien kuluessa, ja mie taisin sit kuuluu tähä ryhmää, ku jouduin taas alottaa antihistamiinien käytön. Osa ongelmaa on ollu luontasesti ahtaat poskiontelot, jotka on aiheuttanu lukuisia, toistuvia poskiontelotulehuksia. Pahimmillaan oli yli 10 poskiontelotulehusta vuodessa. Poskiontelot (tai no, vaan toinen, koska leikkaus ei ihan menny suunnitellusti..) leikattii pari vuotta sitte, ja vaikka poskiontelotulehuksia ei oikeestaan enää oo ollu, on kesät edellee tosi hankalia. Siks päädyttiinki lääkärin kanssa alottaa viel toinen siedätyshoito ja tällä kertaa koivulle. 

Miten niin kaunis puu voiki aiheuttaa niin inhottavan olon

Kyseisen siedätyshoidon piti alkaa jo vuosi sitte, mut lääkkeitten toimittamisessa oli vaikeuksia, eikä niitä saannu ajoissa, et hoidon ois pystyny alottaa. Tänä syksynä oisin parin vuoden jonotuksen jälkee pystyny alottaa TYKSissä pistossiedätyksen, mut pitkien selvittelyjen ja pähkäilyjen jälkee en siihe sit kuitenkaa ryhtyny, ku mietin et paljon reissaavana ihmisenä ois hankalaa järjestää menot niin, et pääsis aina 1,5 kk välein ottaa pistoksen (alotussyksynä ois pitäny käydä kahen viikon välein). Ja sit ku tajusin et sairaskuluvakuutus korvaa pistoshoidon lisäks myös kielenalussuihkehoidon, aattelin et se on helpompi ratkasu. Sit vaan käyn ostaa lääkkeet ja alotan hoidon! Tai sit en.

Loppusyksystä lukuisia puheluita TYKSiin; onks lääkäri jo antanu lausunnon ja kirjotellu reseptit ym., mille päivälle saa hoidon alotuksen (ensimmäinen lääkeannos otetaa valvotusti)... Muuten ei ois ollu mitää ongelmaa, mut oli tarkotus lähtä Espanjaa loppiaisena, ja lääkkeet kannatti ostaa vast uuen vuoden puolella KELAn alotusmaksujen ja hintakattojen takia, johonki välii piti tunkea se varsinainen hoidon alottaminen Turussa, ja tuli sompailtua useiden paikkakuntien välillä joulupyhien aikana. Loppujen lopuks sain toimitettua reseptin apteekkii, tilattua lääkkeet pikalähetyksenä, postitettua erityislupahakemuksen KELAan, haettua lääkkeet ja alotettua itsenäisesti hoidon (sain erityisluvan, ku ois menny tosi hankalaks kaiken hässäkän keskellä viel Turkuu reissaaminen puoltuntisen takia). Kiitos myös äitille, joka myös toimitti lippuja ja lappuja eri paikkoihin miun jo lähettyä ulkomaille (ja joutuu varmaan jatkossakin toimittamaan...). :)

Farmaseutit teki pitkiä laskeskeluja, et kuin paljo lääkettä tarttis kolmen 3kk aikana, ja miun huolena oli enää lääkkeitten kuljettaminen Suomesta Espanjaa (lääkkeet vaatii jääkaappisäilytyksen). Otin yhteyttä kumpaanki lentoyhtiöö, joitten lentoja käytettii, mut kylmäsäilytys ei onnistunu. Päädyin sit vaan siihen, et ne saa luvan kestää ton ajan lämpösessä. Ystävällinen lentoemäntä tarjos kyl Pariisi-Sevilla-lennolle jääpussin. :) Tässä pari päivää sitte huomasin, et lääkkeet ei tuukaa riittää koko tälle ajalle, mitä Espanjassa oon, vaa ne loppuu neljä viikkoa liian aikasin. Eli jotenki pitäis saada hankittua lisää lääkkeitä tänne.

Ei oo tehty ihan helpoks tätä hoidon järjestämistä, mut toivon ja uskon et siint on moninkertasesti hyötyä sen aiheuttamaa stressii nähden. Jospa tulevina keväinä ja kesinä pystyisin liikkuu ulkona niin et henki ei saman tien salpaudu, ja silmät ei vuoda valtomenaa. Jospa pystyisin suunnistaa kevään kisoissa niin, et todella liikun eteenpäin, enkä hengästy jo pienten risujen yli hyppimisestä. Jospa jaksaisin juosta myös aurinkoisina päivinä, eikä aina tarvis katella säätiedotuksia sateisten päivien toivossa. Jospa happi kulkis elimistössä, ja palautuisin rasituksesta niin ku normaali urheilija palautuu. 

Siitepölyallergia on nykyää tosi yleistä, ja vaik se ei oo niitä vakavimpia pitkäaikaissairauksia, eikä se hirveesti rajota elämää, kyl se sitä kuitenki hankaloittaa varsinki urheilijan näkökulmasta.