Pieniä suuria ajatuksia: Koulun aloitus

Kaks päivää takana koululla ja hengissä ollaan, vaikka väsymystä onkin jonki verran havaittavissa! Olin varautunu siihen, et ekana päivänä tuun olee melkosen pihalla kaikesta, ku en kuitenkaa tienny suurin piirtein mitää koko koulusta, koulujärjestelmästä, henkilökunnasta tai muutenkaa mistää työpäivää liittyvästä. Tiesin myös jo kokemuksesta, et uusia kasvoja ja nimiä tulee tusinoittain vastaa ja kielen suhtee eteen tulee monia hankalia tilanteita. Kuitenki pääs yllättämää, miten täysin eka päivä imi voimat pois! Yllätyin myös siitä, miten paljon ihminen voi päivän aikana oppii uusia asioita, ja miten paljo ymmärrys eri taustoista tulevia ihmisiä kohtaan voi avartua. Koulun opettajat vaikuttaa tosi mukavilta ja muutenki koulu vaikuttaa hyvältä. Silti on kyl tosi raskasta herätä seiskalta aamulla, ku ei oo sitä pitkiin aikoihin joutunu tekemää. Ja tietty harmittaa ku ei pysty nyt treenaa niin ku on tottunu, ku ei vaan oo aikaa riittävästi, ja on myös pakko antaa kropalle aikaa sopeutuu.

Opetan siis kansainvälisessä koulussa, jossa noudatetaan brittiläistä opetussuunnitelmaa, ja opetus tapahtuu englanniksi. Oppilaat on kakskielisiä, ja useimpien lasten vanhemmat on nähtävästi espanjalaisia. Koulussa lasten ei oo sallittua puhua muuta ku englantia, paitsi välituntien aikana. Oppilailla on myös espanjan tunti päivittäin. Koulu sijaitsee aikalailla keskellä ei mitään, ja on korkeiden verkko- ja piikkilanka-aitojen ympäröimä. Toisaalta itse koulualue ja rakennukset on tosi viihtysiä, pihalta löytyy koriskenttää ja uima-allasta, ja koulualuetta ympäröi harva mäntymetsä. Pääasiassa teen harjottelun kakkosvuosiluokan parissa eli lapset on 6-7-vuotiaita (osa on juuri täyttänyt 6 vuotta, koska Espanjassa kouluvuosi alkaa tammikuusta). Oppilaat tulee joka päivä kouluun yheksäksi ja koulupäivä kestää neljään. Aamulla on opetusta 9-10.45, minkä jälkeen syödään vartin verran aamupalaa. Kello 11 oppilaat pääsevät pihalle välitunnille, jonka jälkeen on kokoontuminen (nähtävästi joku aamunavauksen tyylinen juttu). Klo 11.30-13 on jälleen opetusta, ja yheltä oppilaat menevät syömään. Ruokailu kestää 45 minuuttia, ja opettajien ei tarvitse syödä samanaikaisesti lasten kanssa, vaan oma ruokatuntini on oppilaiden ruokailun jälkeen (45 minuuttia). Klo 14.30-16 on jälleen opetusta, joka on tosin katkaistu välitunnilla, koska oppilaat eivät enää tähän aikaan jaksa millään istua aloillaan. Monet opettajista jäävät nähtävästi vielä tämän jälkeen tunniksi suunnittelemaan tunteja. Systeemi on siis todella erilainen suomalaiseen verrattuna!

Muita isoja eroavaisuuksia suomalaiseen kouluun verrattuna ovat koulupuvut. Varsinkin nuoret oppilaat on tosi söpöjä tummansinisissä vaatteissaan: tytöillä on skottiruutuiset hameet ja pojilla harmaat suorat housut. Oppilaita on kuitenki tosi vaikea erottaa toisistaan, ku kaikilla on tummanruskea tukka ja tummanruskeat silmät. Lisäksi oppilailla ei ole reppuja, vaan vetolaukut, joita yleensä näkee lentokentillä pienten lasten vetäminä. Yllättyneenä panin myös merkille, että luokkahuoneesta löytyy kaksi vessaa, joissa on verho ovena. Oppilaat hipsivätkin pitkin päivää käymään vessassa, eikä erillistä lupaa tarvita. Suurimman shokin eilen aiheutti ruokailutilanne. Espanjalaiset ovat yleisesti ottaen melko puheliaita ja äänekkäitäkin, ja tykkäävät puhua paljon myös syödessään, koska syöminen on täällä iso ja tärkeä juttu. Meteli ruokalassa olikin siis valtava ja 45 minuutin ruokailuvalvonnan ja -avustuksen jälkeen korvat soivat ja oma ruokahetki tuli enemmän kuin tarpeeseen!

Tänään aamupäivä kului vähän erilaisissa merkeissä, kun pääsin koulubussin kyytiin hankkimaan rikosrekisteriotetta. Espanjassa vaaditaan kuulemma sekä suomalainen että espanjalainen, joten jälkimmäinen oli hankittava. Mukaan lähti myös yksi koululla tällä viikolla aloittava englantilainen opettaja, jonka oli määrä hankkia rikosrekisteriotteen lisäksi sosiaaliturvatunnus. Ensin ajettiin Sanlúcariin, jossa mentiin jonkinlaiseen maahanmuuttovirastoon. Vuoronumero käteen, ja odottelua kesti 45 minuuttia. Koska rikosrekisteriotetta ei tuolta saanut, ajoimme sen jälkeen Sevillaan, josta sen sai hankittua. Plaza de España on lähes jokaisen Sevillan matkailuesitteen kuvissa, ja yllättävää kyllä, sinne on sijoitettu kaupungin virastoja. Ulkona oli vastassa pitkä jono ihmisiä, jotka kuulemma jonottivat saadakseen NIE-numeron, jonka ulkomailta muuttanut tarvitsee voidakseen työskennellä Espanjassa. Jonossa menee kuulemma reilut 2,5 tuntia... Onneks selvittiin n. puolen tunnin jonotuksilla tällä kertaa, ja koulubussikuskin avulla papereiden täyttely sujui jouhevasti. Koko reissuun saatiin kulumaan kolme tuntia, ja en kyllä ihan heti jaksais tota ruljanssia käydä läpi uudestaan.

Vielä ensi viikon seurailen opetusta ja koetan oppia tuntemaan oppilaat sekä luokan käytännöt mahdollisimman hyvin, ja sen jälkeen pitäisi itse uskaltautua luokan eteen.