Kulttuurishokki

Ensihetket vietetty Espanjassa. Viime kerralla ulkomaille muuttaessa tuntu siltä, et uutee kulttuurii sopeutuminen ei menny ihan tavallista kaavaa, koska Ruotsi oli niin tuttu maa jo entuudestaa. Nytkää ei mennä perinteisee mallii, ku "kuherruskuukauden" tai "turistivaiheen" sijaa hyppäsin suoraa siihe varsinaisee shokkivaiheesee. Tähän mennessä on ollu vaikee nähä niit hyviä puolia täällä olemisessa ja aika monta kertaa on käynny mielessä kuin kiva ois olla Suomessa. 

Eiline matkustus- ja perille saapumispäivä oli rankka. Matka meni hyvin: lennot oli suht ajallaan, matkatavarat tuli perille, kukaa ihan älyttömän kipeen olonen ihminen ei hönkiny niskaa, vaik lapsi yhtä penkkirivii taaempana oksenski jne. Perillä Sevillassa oltii paikallista aikaa puol kasin maissa, ja saatiin autokyyti kämpille. Siin vaihees ku kuultii et El día de Reyesin (loppiainen) takia kaupat ei oo auki, eli mistään ei saa vettä tai ruokaa, meinas vähä hätä tulla. Meille yläkertaansa alivuokraava suunnistajaperhe tarjos meille sit onneks illallista ja vettäki oli jäänny puolisen litraa varastoo, ni selvittii yön yli.

Día de Reyesiin kuuluu karkkien heittely, ni kadut on nyt täynnä (liissaantuneita) karkkeja

Suihku ja yöunet aiheutti sen, et tänää on ollu jo helpompaa ja maailma näyttää kirkkaammalta. On ollu joitaki hetkiä ku on ollu ihan mukavaa ja muistunu mielee, miks tänne tuli lähettyä. Aamulla käytii ulkoiluttamas perheen koiraa, ja auringon lämpö oli ihan mieletöntä! Iltapäivällä napattii maastopyörät alle ja tehtii pyörälenkki lähikyliä kierrellen ja miun tuleva koulu tsekaten, ja oliha se nyt sata kertaa siistimpää, ku kuntosalilla spinning-pyörällä polkeminen. 

Ayuntamiento de Umbrete (Umbreten kunnantalo)

Iglesia de Umbrete (kirkko)

Eniten kaipaan suomalaista kunnon suihkua, jost tulee lämmintä vettä kovalla paineella. Saunakaa ei ois pahitteeks. Kylmää ja kosteaa sisäilmaa tottuminen vie taas aikansa, ja kyl vaan tykkään paljo enemmän suomalaisesta tavasta riisua kuraset kengät eteiseen. Keittiön lattia täällä on yhtä likanen ku lähikadut ja muutenki hygieniataso aika erilainen. Lisäks on ollu vähän hankaluuksia tottua koirataloudessa elämiseen, varsinki ku se koira ei meistä oikeen tunnu tykkäävän tai pelkää meitä (ei se kuulemma ketään muita oo ikinä tolleen haukkunu ja niin ystävällinen normaalisti..).

Päivä kerrallaan ja pienin askelin. Ois ollu mukavaa et täs ois ollu pikkasen enemmän aikaa ennen opetuksen alkamista, maanantai tulee aika nopeesti.