lauantai 17. toukokuuta 2014

Varför får jag inte njuta av livet?

Suunnitelma vaihon vikalle viikolle kuulosti tältä: Kouluhommat pulkkaa mahollisimman nopeesti ja sen jälkee vika kova treeni ja vika pitkä treeni sekä muutama kevyempi maastoist ja olosuhteist nauttien. Vähä öl-ol:ia (vastaa kait vähän snapsisuunnistust Turussa), vaihtari- ja suunnistuskavereitten kans oleilua, aurinkoa ja tutustumisretki Norrköpingii, jos en oo vielkää ehtiny piipahtaa. Rentoa hengailua siis! Sen jälkee sit rauhas pakkailua, huoneen perusteellinen siivous ja byrokratia-hässäkkä, jonka joutuu taas käymää läpi.

No miten se sit oikeest meni: Ulkon on +20 ja aurinko paistaa siniselt taivaalta. Kaikki suunnistuskaverit oli aamul brunssilla valmistautuus öl-ol:iin, joka oli nyt iltapäivällä ja nyt on meneillää grilli-ilta. Vaihtarikaverit oli eilen illal UK:ssa eli UteKravallenissa eli the Kravallissa eli vuoden isoimmis bileis (yli 3000 osallistujaa miun ymmärryksen mukaa) ja tänää grillailemas ja pelaas petankkii pihalla (kuten kaikki muutki opiskelijat täl hetkellä). Ja mitä mie teen? SAIRASTAN KOTONA. Nähtäväst oli liian kiva loppu tiedos vaiholle, olin nähny kavereit liian vähä aikaa sitte viimeks (vaihtarikavereit öö kuukaus sitte?), olin treenannu liikaa (jopa neljä tuntii täl viikolla) ja olin jopa ihan ok:sti onnistunu valmistautuu SM:iä varte. Liian hyvää ollakseen totta ja pitihä siihen tulla muutos, edellisest kipeenäolokerrast oliki jo vissii kolme viikkoo aikaa.

Täl hetkel tuntuu vaa silt et en haluis lähtä kotii, koska miul on nii paljo keskeneräsii asioit tääl. Vaik oon todellaki nauttinu tääl olemisesta, ni silti tuntuu et tää vaihto on vähä epäonnistunu. Toisaalt se ei kyl johu miusta. En pystynny treenaa kevään aikan nii paljo ku oisin halunnu, koska olin kipee nii pitkää, sit iski allergiaoireet ja ihme jalkavamma. En pystyny hengailla niin paljo vaihtareitten seuras ku oisin halunnu, ku olin nii pitkää kipeenä. Ja toisaalt myös siks, et aikataulut meni nii pahast ristii. Sillon ku miul ois ollu aikaa, oli muil älyttömäst koulujuttui ja päinvastoin. En pystynny suorittaa niin montaa kurssii ku oisin halunnu, ku olin nii pitkää kipeenä. Aattelin et oisin sen logbokin siihe musiikin kurssille saannu väsättyy, mut en ois sen kipeeks tulemisen jälkee mitenkää kerinny, ni nyt sit en saa siit mitää pisteitä vaik oon joka keskiviikko 17-20 istunu siel demoilla. No arvokast kokemustaha se joka tapaukses on........

Reilu neljä kuukautta on iha liian lyhyt aika soluttautuu uutee maaha ainaki tämmöselle hitaalle sopeutujalle niinku miä. Nyt kaduttaa etten pitäytyn siin ihan ensimmäises suunnitelmas et oisin lähten koko lukuvuodeks. Mut oon joka tapaukses onnellinen et tän jälkee pääsee kesälomalle, eikä tarvi miettii viel Turkuu palaamist pitkää aikaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti