sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Snart är det dags för adjö

Vaikeint on aina se lähteminen. Kyl sitä sit aina jotenki sopeutuu kuha pääsee perille, mut se et pitää jättää paikka, jos on ollu pitkää, pakata, purkaa ja asettuu, on tosi vaikeeta. Tuntuu pahalt jättää Linköping, ku tääl voin rehellisest sanoo ekan kerran nauttineeni yliopisto-opiskelusta. Nyt se on kuitenki jo alkanu pikkuhiljaa: hyvästien jättämine. Vikaa kertaa Ica stormarknadissa, vikaa kertaa rockgympassa, vikaa kertaa Tinnerössä, vikaa kertaa kirjastos opiskelemassa...

Kuulostaa ehkä vähä ouolt, mut ehkä eniten tuun kaipaa lintujen lauluu aamusin. Tääl ku metsät on lähinnä rehevii lehtoi, ni lintuiki on paljo enemmän ja ihan hullu viserrys! Ihan mieletöntä juosta aamulenkkii poluil ja purtsil kukkien keskel ja kuunnella lintujen lauluu, varsinki paikois mihi ei kuulu ollenkaa liikenteen meluu. Oon aina tienny viihtyväni luonnon keskel, mut tääl se on nyt iskeny jotenki iha uuel tasol. Ja vastaa tulee iha uusii lintulajei! 

Luontoo liittyen tuntuu pahalt jättää noi lenkkipolut. Viikon joka päivälle riittää erilaine lenkki polkui, nurmikoit, pururataa tai mettää hyödyntäen - ei tarvi ollenkaa juosta asfalttii! Heti kotiovelt pääsee valkkaa mihi ilmansuuntaa lähtee milläki kertaa. Ja mikä parhautta: ei tartte jumittaa liikennevaloissa. En oo Suomes viel törmänny vastaavii olosuhteisii ilman et tarttis autol siirtyy jonnee kauemmas. 

Lisäks tuun kaipaa näit opintoi. Miust on kyl ihan kiva, et pääsen taas opiskelee suomeks, mut en kaipaa sitä jäätävää kiirettä ja työn määrää. Tääl oon tykänny siitä, et miul on ollu läsnäolo-opinnot aina samaa aikaa: motorik-kurssi maanantaisin 17-19.30, musik dramatik keskiviikkosin 17-19.45 ja ruotsin kielen kurssi torstaisin 10-12. Lukkarin muistaa ulkoo ja pystyy suunnittelee menot sen kummemmin kalenterii kattomatta. Arki tuntuu siis paljo järjestelmällisemmältä ku OKL:ssä, jos demoi on ihan miten sattuu ja jokanen päivä on erilainen. Iltakurssit on toisaalt ollu kiva, mut ei pelkästää positiivinen juttu. Varsinki jos olin vetäny jonku kovan reenin aamupäivällä, sit opiskellu jotain ennen kouluu menoo, ni olin kyl älyttömän väsyny jo seittämän aikaa. Toisaalt rakastin noit iltakurssei, koska ei tarvinnu kertaakaa kiirehtii aamusin, kerranki rauhas aikaa istuu aamupalal ja kattoo uutiset ja sää. Vihaan OKL:n runsait kasin aamuja.

Lisäks tuun kaipaa tot yliopistoa. Ensinnäki se on nii lähellä, et täysii polkies menee vaan reilu 5min (tosin en oo tääl montaakaa kertaa joutun täysii polkee). Lisäks opetustilat on älyttömän hyvät! Reilusti tilaa olit sit draamasalissa tai musiikkiluokassa,  ryhmätyötilassa tai normiopetustilassa. Ilmanvaihto toimii, pöytätilaa on riittävästi, eikä tarvi istuu pää käännettynä 90 astetta väärää suuntaa. Lisäks on lukuisii eri tietokoneluokkii, jopa omat huoneet macin koneille. :o Jos on liikunnallisii demoja ni Campushallen on ihan vieressä, ei tarvi sen kummemmin miettii et miten löyät esim jonnee Varissuon maanalasee jäähallii.. Ja tentit tehää erillises tenttirakennuksessa, jos on vähä sama fiilis ku ylppäreis liikkahallil. Isot pöyät, jois oikeesti mahtuu lojuu paperit ihan miten vaan, eikä kenenkää tarvi nousta ja antaa tilaa, ku oot saannu tentin tehtyy aiemmin ku vieres istuvat.

Campushallen

Luonto on läsnä myös kampuksella

Key-huset, jos on kaikki ope-opinnot
Studentkök. Tällasia siis ne mikrohuoneet, jois lounasta lämmitetää ja syyää. Mie en oikeen oo näist viel muodostanu mielipidettä, mut toisaalt en kyl montaa kertaa joutun noit käyttääkää. Miust ois ehkä kyl paras systeemi et yliopistolt löytyis sekä halpoi opiskelijaruokaloit et myös näit mikrohuoneit, et sit vois vaik iltasin lämmittää päivällist, jos on myöhäsii opintoi. 

Lisäks tuun kyl ehottomast kaipaa näit samanhenkisiä ihmisiä täällä, erityisest suunnistajia, jotka on ottanu miut tosi hyvin vastaa. Viikoittaiset treenit ja yhes tehyt reissut on ollu iha parhautta. Erityisest tykästyin rockgympaa, se täytyis ehottomast lanseeerata Suomeenki jotenki. Ja se et kaikki asuu nii lähel toisiaa on ollu tosi mukavaa.

Nii ja noi itse annostelevat pyykinpesukoneet! Miten helppoo ne on elämäst tehny! 

Toisaalt onha tääl ollu niit ei niin kivoiki puolii. Korridoris asumine on ollu iha jees vaihon aikana, mut en kyl hirveen paljo kauempaa jaksais tälläst yhteisöasumista. Lisäks vihaan tät miun narisevaa sänkyy ja korridorin kamalaa imuria. Mielihyvin vaihan näkkärit kunnon ruisleipää ja pakasteet tuoreisii tuotteisii. Ikävä marjoja! Oon aina Turus vähä tuskaillu ku ei löy'y tasast kohtaa missä juosta, vaa aina kohoo joku kukkula, mut tääl on niin tasasta et oon kyl alkanu kaivata mäkisempii maastoi. Iltarasteille haluun päästä ja autolla kauppaan. Ja ehottomast yliopistolle syömää!! YTHS:ki on aika mukava palvelu.

Täl hetkel elättelen viel pienii toiveit et tervehtyisin ennen täält lähtöö, ni sujuis lähtösiivous ja pakkailut helpommin ja jaksais ja pystyis osallistuu vikoille demoille. Ja pystyis ehkä juoksee siel SM:issäki. Viel ei kyl ainakaa tunnu et olotila ois menos parempaa suuntaa. :/

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti