torstai 22. toukokuuta 2014

Lähtökuopissa

Nyt on kamat pakattu, huone siivottu, pyörä myyty ja tyttö viittä vaille valmiina lentämää kotii! Hiukkasen pelottaa 23 kilon painorajotuksen kans, mut mut kait se jotenki. Ja lentohan menee siis Linköpingistä Kööpenhaminaan, siellä lyhyt välilasku ja sit Helsinkii. Tulee taas pikavisiitti Tanskan puolelle. :) Toivon et huone läpäsee tarkastuksen, ku en nyt jaksanu ihan niin tarkkaa käyä läpi ku ohjeis oli. En mm. tyhjentäny likaviemäriä enkä pessy ikkunaa. Toisaalt kyl siin vaihees ku tääl tänää piipahtanu huoltomies tokas et vitsi ku kaikki kämpät ois näin siistejä, aattelin et ehkä miun ei tartte stressata. Siin vaihees en ollu vast nimittäi siivonnu ku vessan. 

Jouduin tehä vähä uhrauksii ku ei kerta kaikkiaa ollu tilaa, mm. rakas Garfield-pyyhe sai jäähä tänne. :/

En uskonu et täs vaihees tuntuis tältä. Jotenki olin aatellu et Suomest lähtemine on se vaikein hetki ja sit tulee niin älytön koti-ikävä puolen vuoden aikan, et on vaa helpotus päästä taas kotii. Nyt tuntuuki kaikkee muuta ku kivalt lähtä kotii. Pala miust jää kyl tänne. Vaikkei Linköping mitenkää kovin erikoinen kaupunki oo, ni mie oon jotenki iha ihastunu; miulle tääl on ollu kaikki mitä mie tarviin. Okei tää ei kyl oo rantakaupunki ja se on toisinaa vähä ahistanu. 

Veistä kierrettii eile illal viel oikee kunnol haavassa. Kaiken muun, mist oon tääl aiemmin nurissu, oon jo jollai tasol hyväksynny, mut sit tuli tää. Studentbostäder eli tää organisaatio, joka näit opiskelija-asuntoi vuokraa, kierteli tääl muutama viikko sit kattoos et missä kunnos noi yleiset tilat on. Siis et kuin hyvin siivotaa ja viiää roskii jne. Kävi nyt sit alkuviikost ilmi, et meijän korridor on yks siisteimmistä ja saadaa palkinto siint hyvästä. Jokaine tän korridorin asukas pääsee ilmaseks HG:hen kolmen ruokalajin illalliselle alkoholitarjoiluineen!!!!!!! JA MIE EN KERKEE MUKAA, KOSKA LÄHEN JO TÄNÄÄ SUOMEE!! Kaikki muut menee yhes ens maanantaina. Tuntuu samalt ku joku ois ojentan miulle 100e kätee ja se ois lähteny tuulen mukan lentoo ja päätyn jonnee miun ulottumattomii. Sanomattoman kurjalta siis. Niin unelma ois ollu! Kuulemma siel on tosi hyvää ruokaa. Enkä ehtiny käyä siel kertaakaa tän vaihon aikana. :( Ja ois päässy yhes näitten kaikkien kivojen kämppistenkaa. Suru tuli puseroo. 

On kerrassaan ihanaa viettää seuraavat 9 tuntii matkustaen, ku ulkona paistaa aurinko ja lämpötilat huitelee shortsilukemissa. Karl lupas heittää miut lentoasemalle. Karl oli myös minuu vastassa sillon ku tänne tammikuus lumisateessa pohrasin. 

Parempi ku ei ajattele mitää, ni ei mee pää ihan sekasin kaikest tunnemylläkäst.



Kuvat on eilisillalt vikalt koulureissulta. Vihreetä vihreetä vihreetä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti