sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Kesälomalle

Nyt on päästy takas Suomee. Torstain matkustus oli pitkä ja henkisest tosi rankka, vaikeempi ku olin oottannu. Painorajat paukku niin että lisämaksuilta ei vältytty, mut sillehän nyt ei sit voinnu enää yhtää minkää. Lisäks kaikenmaailman pikku kommervenkeiltä ei myöskää vältytty; onnistuin mm. jättää repun (jossa mm. läppäri) terminaalii, läikytin maidot paijalle ja Köpikses olin vääräl portilla ja ihmettelin ku minuu ei huolita koneesee. Positiivine yllätys oli kuitenki et korvii ei sattunnu, vaik oli pää aivan täys räkää. Oli myös sillee hieno keli lentää, ku oli pilvetön taivas, ni näky maisemat lähes koko matkan. Tuntu vähä hölmölt eka lentää Etelä-Ruotsin yli Tanskaa ja sielt sit lähes samantien takasin Etelä-Ruotsin yli Suomee. 

Perjantai meni aikalail koomailles. Tuntu et pää on ihan sekasin, eikä oikee hahmottanu et missä sitä nyt ollaa. Sain sähköpostin, jos oli helpottava ja riemastuttava sisältö: miun portfolio on hyväksytty! Pari osioo siitä oli jopa VG eli välgodkänd. :) Tarkottaa nyt siis sitä, et ku aiemmin jo sain tiedon, et sekä aka-tentti että essee on myös tehty hyväksytysti, ni nyt oon virallisest kesälomalla ja tää lukuvuos on paketissa! En oo kyl viel ruotsin kurssin tuloksii saannu, mut vahva luotto on siihe, et ne tentit meni läpi. Eli nyt pitäis tulla riittäväst opintopisteitä ja miul on myös kaikki tarvittava kandin papereit varten käytynä. :) Todistusta ootellessa! 

Perjantain olo oli kipee. Kuitenki sit iltapäiväl alko tuntuu et ainoostaa räkänen pää on se, mikä täs vaivaa, kroppa on iha terveentuntunen. Olin jo kuopannu SM:t ja päättäny, et en sinne lähe, mieluummin jään kotii sit löhöömää. Kuitenki pien ääni pään sisäl alko kyseenalaistaa sen idean ja päädyinki sit jotenki kiskoo lenkkarit jalkaa ja lähtee kokeilee, milt tuntuu juosta. Aattelin et varmaan kuolen sinne lenkille, ku ei todellakaa ollu mitenkää hyvä olo. 20 minsan lenkki, jost joka toiset 2 min juoksua ja joka toiset 2min kävelyä ja yllättäen se ei sit tuntunukkaa niin pahalta, ku olin odottanu. Ku olotila ei lenkin jälkeekää huonontunu ni en keksin itelleni mitää tekosyytä jättää SM:t välistä ku kert oli nii lähellä ja ilmottauduttuki oli. 

Siellä oltii sit eilen viivalla ja oli miun kannalt kyl poikkeukselliset kisat. Huonoin valmistautuminen ikinä: olin perjantai-iltan katton hätäpäissäni lähtöajan, karsintasarjan, matkan ja opasteet kisapaikalle. Seuran majotuksee tulin joskus 11 aikaa illalla. Aamul mätin aamupalaks kaikkee semmost, mitä en normaalist ikinä söis ennen kisaa, ku aattelin et ei sil oo mitää välii. Ja mikä oudointa: koko aikan en jännittänny ollenkaa. Normaalist oon kisa-aamuin tosi tarkka kaiken kans ja teen asiat tietyl rutiinil, mut nyt millää ei ollu mitää välii, ku olin jo viikko sitte tuudittautun siihe tilaa et tää kevät oli nyt tässä, katotaa sit syksyl uuestaa. Huomasinki siel sit lähtöpaikal naureskelevani ittekseni muille, jotka niin kovast keskitty ja verkkaili ja latautu kisaa varte. 

Melkone yllätys oliki sit lähön jälkee ku huomasinki et juoksuhan kulkee ihan ok, eikä tunnukaa niin pahalta. Itse asias juoksu kulki sen verran hyvää vauhtii, et sil oltais menty A-finaalii iha reippaast. Sattu sit vaan kolmanneks vikalle tulee semmonen kevyt 5 minsan pummi, hups. Maalis ku oli jonku aikaa puskenu räkää ulos, oli olo parempi ku koko edeltävän viikkona. Finaalis ei sit enää ihan niin hyvin jaksanukkaa juosta ja tuli pari isoo virhettä pitkil väleillä, ni tulos oli siel sit hyvinki alhaalla. Mut eipä kyl voi sanoo et ois harmittanu, ku ei ollu ollu mitää odotuksiakaa. Nyt onki sit vähä kysymysmerkki et kuin paljo allergioil on osuutta näihi flunssii ja oliks täs nyt sit ees flunssaa vai voiks kaikki olla pelkästää allergiast johtuvaa. Joka tapaukses pitäis jostain taas kaivaa motivaatioo ja uskoo siihe et kyl nyt taas kannattaa alkaa treenata, ei oo kaikki viel liian myöhästä. 

Kesän vietän 15 vuoden tauon jälkee Lappeenrannassa ja todennäkösest ihan vaan lomaillen, treenaillen ja kisaillen, ku ei töihi minuu nyt oikeen huolittu. Blogin päivittäminen loppuu kaiketi tähän, koska ei miul jatkos oo tänkää vertaa kirjotettavaa. Tai no ois varmaan kirjotettavaa, mut ei sitä kukaa jaksais lukea. Kiva jos oot jotain saannu itelles miun blogii lukemal. :) Toivon et miun teksteist ois välittyny jollai taval vähä realistisempi tai ainaki erilaine kuva vaihto-opinnoista, et se ei oo eikä sen tarvi olla pelkästää yhtä juhlaa ja biletystä, vaa siihe liittyy paljo kaikkee muutaki. Oon tosi ilonen et uskalsin lähtä vaihtoo ja suosittelen sitä kaikille muilleki, jotka pohtii lähtemistä. Miun innostus ulkomait ja kielii kohtaa ei nyt ainakaa laantunu ja semmosii huikeit muistoi ja kokemuksii on paljo, mitä tuun varjelee viel pitkää ja hartaasti. Nyt vaan täytyy löytää taas ne Suomen hyvät puolet ja nauttii niistä. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti