keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Synkkää

Päivää vaille viikko sängyn pohjalla flunssan kourissa ja laihaa lohtuu tuo ainoostaa se, et sää on muuttun tosi sateiseks. Jos joku säikähtäis sateist kelii sen verran et jättäiski lenkin välii. Kämppikset jakso viel viikonloppun kysellä aina ku kävin hakee lisää juomista et onks olo yhtää parantun, mut nyt neki on ymmärtän jättää miut jo rauhaa. Ehkä ne ei vaa saannu selvää siint miun korahtelust ja pihinäst ja aatteli et helpompi olla kysymättä mitää. 

Mitä pitempää on kipeenä sitä ahistavampaa alkaa olla ajatustenkaa. Kisakauden alotus siirtyy ajatuksis koko ajan kauemmas ja tulee mielee ne lukusat aikasemmat keväät, ku ei oo pystyny juoksee taudin tai vamman takii. Vaikee yrittää löytää niit positiivisii ajatuksii et ois muka jotenki erilainen kevät menossa. Ahistaa myös se, et tää vaihtoaika koko ajan lyhenee. Yritä täs nyt sit enää tutustuu ja hengailla kenenkääkaa ku enää alle kaks kuukautta jälel. Koko ajan joutuu ilmottaa et joo sori en voi tulla ku oon vieläki flunssassa. 

Kouluhommat ei viel ahistanu viikonloppuna, mut nyt neki on alkanu ahistaa. Ruotsin kurssinkaa ei oo ongelmia, mut noi muut. Sen språkundervisning-kurssin mie lemppasin jo ajat sitte, ku aattelin et en millää selvii siint työmäärästä. Sit oli ajatuksena et käyn vaa mielenkiinnost ne läsnäolopäivät, mut en sit jaksanu niillekää raahautuu. Sinällää harmi ku joku tääl kehu et se on tän Linköpingin yliopiston erikoisuus et on nyt keskitytty toho utomhusdidaktiikkaa. Et tää on edelläkävijä vähä niinku. Mut ei voi minkää. 

No sit on noi motorik ja musik -kurssit, joihi tein jo opintosuunnitelmat et miten kerkeen ne saaha suoritettuu. Nyt ois sit toho musiikin kurssii kaks viikkoo aikaa kirjottaa 6-7 sivun suunnitelma, miten toteuttais musikaaliprojektin alakoululuokalla. Kirjallisuutta apuna käyttäen tietenki. Ja lisäks pitäis käyä päivän ajan tarkkailees ja haastattelees jotai musikaalien parissa työskentelevää. Se ois sit siis ton kurssin kotitentti. Alkaa pikkuhiljaa tuntuu ylivoimaselt urakalta. Varsinki ku sain tänää motorik-kurssin portfolion ekan osan palautteen ja mikää niist kolmest sivust, mitkä olin vaival vääntäny kasaa, ei kelvannu vaa pitää parannella, korjata ja kirjottaa lisää. Ja ku tota portfoliooki on viel 7 sivuu kirjottamatta varsinaisee palautuksee mennessä. Lisäks miul roikkuu edelleen se alkukasvatuksen kurssi Turun yliopistoo, mikä ei kyl johu miusta, vaa kaikist säännöist ja ohjeistuksist ja byrokratiast. 

Ehkä mie nyt sit vaan joudun tyytyy siihe et koitan saaha suoritettuu ton ruotsin kurssin sekä ton motoriikan kurssin ja siin kaikki. Olin vaa jo ehtiny totuttautuu ajatuksee et saisin kolme kurssii tääl suoritettuu ja ois ollu kiva saaha musiikkidramatiikan kurssi suoritettuu, ku vastaavaa ei OKL:st löy'y. Tulee epäonnistunnu olo ku aattelee et sais tääl vaan yhen varsinaisen kurssin suoritettuu ja sit ton ruotsin. Enkä mie haluu nyt kuitenkaa yrittää tehä kouluhommia, ku haluun keskittyy selättää tän flunssan. Enkä mie haluu joutuu koko loppuvaihtoaikaa jumittaa kirjastos yrittääs epätoivosest väsää kasaa noit. 

Ahistavaa. Masentavaa. Ois ehkä kuitenki pitäny ottaa myös joku vaihtareille suunnattu enkunkieline kurssi jost sais helpol pisteit.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti