tiistai 29. huhtikuuta 2014

Båstad

Viime viikonloppu oli yks parhaista, mitä oon tääl kokenu! Joudun nyt käymää asioit melko pikasel vauhil läpi, ku on nii paljo muuta tekemistä, mut jotai aattelin kuitenki kirjottaa, ettei tät miun blogii lukies nyt tulis ihan masentunu olo.

Sain siis torstai-iltan onneks kyyin järjestymää, ku joku LOKlaisista joutu peruu lähtönsä. Perjantai-iltan sit köröteltii paril minibussil kohti Halmstadia, jos majotuttii First Camp -leirintäalueella. Lauantain oli SilvaLeaguen kakkososakilpailu Båstadissa ja sunnuntain kolmas osakilpailu pitkän matkan merkeissä. 

Kisat meni jo paremmin, mitä viime viikonloppuna. Kummassaki tuntu vaan et ei pääse yhtää mihinkää, et ei vaan kule. Vähä sama fiilis ku et joku tunkis jonku rätin suun ja nenän etee ja käskis sit hengittää. Ei oo allergikol keväisin helppoo! Sprintis sekosin muutaman kerran muist rasteista, mikä oli iha hölmöö. Oli muutama väli muka helpos korttelis ja sit ku tuliki jonku toisen rasti ennen omaa vastaa ni pakka hajos täysin ja jäin siihe sompailee ja ihmettelee et onks oma rasti. Lisäks yhel rastil tuli säädettyy koodien kans, ku en saannu mitää tolkkuu rastimääritteistä, ja luulin etten oo omal rastil, vaik olin kuitenki. Mut puolustaudun kyl vähä sil et oli tavallist pienemmäl fontil! Muuten sujuki sit iha mallikkaasti. Tollasee suorituksee ei todellakaa sais olla tyytyväine, ku ei sprintis sais noin paljo tulla pummii, mut kuitenki jäi itelle sellain fiilis et ei se taito nyt ihan kokonaa oo kuitenkaa hävinny. Oli kyl melkosen pitkä sprintti: 2,9km, jos oli nousuuki jonku verran. Tuntu et maali ei tuu ikinä vastaa! Voittoajaks oli ennustettu 13.30, mut venyki sit lähes 16 minsaa (15.59). Harvoin tuntuu et noin pahast pettää arviot. :o

Sunnuntain oli sit pitkä matka. Ja todellaki oli taas kerran pitkä matka! Mielee tuli lähinnä SM-pitkät viime vuodelt Syötteellä tai sit Vuokatin 3. osakilpailu, ku oli kartta iha vihree. Ei ollu nyt siis mitää unelmamaastoo, kartast löyty niin jäätävää nousuu laskettelurinteitten muodossa kuin sairast pusikkooki, sekä rytöö ja hakkuuta. Radan alkuosa oli tosi vihreil alueil, ja niil väleil jäinki tosi paljo kärkee, ku en tienny mistä ois pitäny mennä. Aattelin et pusken vihreen läpi suolle ja meen sit sitä pitkin, mut se oliki yllättäen viel vaikeempikulkust, vaik piti olla valkosel. Joka puolel oli kaatuneit puunrunkoi ja mutavelli ulottu välil reiteeki asti. Tiheetä kuusikkoo ympäril ja mukavast raapi taas käsivarret iha verille. 

Suunnistus suju ihan ok, mitä nyt loppuu kohden alko tulla rastinottovirheit melko paljo, mut laitan kyl väsymyksen piikkii. Oli kaks lyhyttä hajontalenkkii, jois veivattii rinnettä ylös alas ja oli kyl melko tuskasta kiivetä keskusrastille aina uuestaa. Mut oli kyl melko jännittävää; en ollu tommoses maastos aiemmin suunnistanu. Sveitsin alamaastot oli kyl vähä vastaavii, mut kuitenki sit erilaist. Tuol oli kyl paikoin tosi hienoiki paikkoi ku oli avoint tammilehtoo, mis oli maa täynnä lahoavii lehtii. Aika rankkaaha siin oli kyl juosta. Sijotuksen puolest oltii nyt jo puolen välin paikkeilla, et kyl se täst pikkuhiljaa! :)

Oon vähä kateellisen viime aikoin katellu muitten vaihtareitten Facebook-päivityksii, ku kaikki reissaa koko ajan ja mie oon vaa täällä. Tai onha miul nyt kisoi ja treenei ollu, mis on tullu reissaamist, mut ei sitä jotenki laske semmoseks kunnon reissailuks. Nyt sit kuitenki aattelin täl matkal, et enhä mie sellast sit kuitenkaa oikeesti kaipaa. Tuntuis jotenki oudolt lähtee johonki iha vaa vaik kävelee kaupunkii moneks päiväks ja ihailee nähtävyyksii, ei se oo miun juttu. Tällee on parast ku pääsee suunnistaa tai tekee jotai muuta reenii. Ja ehtihä tuol reissun aikan paljo muutaki! Ihailin keltasii rypsi- ja voikukkapeltoi auton ikkunasta, kävin sprintin jälkee loppuverkkaa merenrantaa pitki (Jos joku liikkuu Skånes päin kesäaikaa ni Båstad on kyl ehottomast käymisen arvonen paikka! tosi nätti kaupunki merenrannalla), käytii syömäs sairaanhyvät salaatit sprintin jälkee läheises ravintolas, lisäks jäätävät annokset illal thaimaalaises ja viel kotimatkal sunnuntaina pizzat tai no mie kyl söin lasagnee. Lisäks tankattii lauantai-iltan energiaa sunnuntain kisaa varte kahel jätskipaketil ja käytii ottaa arskaa leirintäalueen hiekkarannal. Seuraavii kisoihi täytyy kyl ehottomast pakkaa mukaa myös shortsit, oli pikkasen kuuma täl reissul, ku en ollu osannu varautuu noin kuumii ilmoihi!

Matkasta jäi rusketusrajat (toivon et rastimääritekoteloraja häipyy pian..), joitakin kuvia, pari uutta karttaa kokoelmiin, väsyneet jalat, väsynyt mutta onnellinen mieli sekä elämäni ensimmäine punkki, jonka eilen löysin reidestä. :o Ehin jo pienen paniikinki sen takii saada, mut onneks tääl on totuttu niihi ni sain apua sen poistamisee. 

Matkalla lähibiitsille. Oli taas kyl niin vaikee tajuta, et ollaa Ruotsissa, eikä jossai Etelä-Euroopas.

Yllättävän lämmint oli vesi! Alva uskaltautu uimaa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti