perjantai 21. maaliskuuta 2014

Onnistumine on kivaa

Nyt vast muistin, mikä oli se syy, miks alun perin kävin vertaa kielen oppimist ja treenaamista. Urheilus eteepäin vie onnistumiset: yksittäiset onnistuneet treenit, pitemmät onnistuneet treenijaksot, hyvin menneet kilpailut jne. Vaik harjottelu välil tuntuis tosi raskaalta ja puuduttavalt, tuloksii ei näy ja alkaa jo miettii et onks täs mitää järkee, ni sit ku vetää yhen nappii menneen treenin, ni kaikki unohtuu ja jaksaa taas puurtaa seuraavaa onnistumist odotellen. Sama juttu on kielen oppimises. Saattaa mennä useempiki viikko, et tuntuu et ei edisty ollenkaa: sanat sotkeutuu suussa ja kuulostaa omaaki korvaa iha järkyttävält möngerrykselt. Sit tulee yks yksittäinen tilanne, jos vaik ymmärtää täydellisest mitä toine on sanonu, tai muistaa ite jonku vaikeen lauserakenteen, jonka osaa sanoo, ja oijoi sitä tunnetta! 

Täl viikol on ollu useit kertoi, ku oon kokenu onnistuneeni. Treenitki on kulkenu ihan hyvin, mut nyt puhun ruotsista. Maanantain meil ei ollu motoriikan kurssil demoo ollenkaa, vaa oli varattu aikaa ryhmätyöskentelylle. Meijän pitää suunnitella motoriikkarata liikkasalii ja meijän ryhmän radan täytyy sisältää takaperin kuperkeikka sekä lepakko rekillä (miulle ihan uus liike!). Tää rata sit pietää opetustuokiona muille ryhmille ja noi kaks liikettä täytyy eriksee käyä kehittelyvaiheittain läpi. No tähä asti oon ymmärtäny tunneil ihan hyvin, mitä on puhuttu, mut ite oon vaan ollu kuuntelijan/tarkkailijan roolissa, enkä oo turhaa puhua pukahtanu. Mut nyt maanantaina uskalsin ottaa osaa keskusteluu! Miul oli kerranki sanottavaa ja kehitysehotuksii ja tunsin jopa olevani tasavertanen ryhmän jäsen! 

Keskiviikkon meil ei myöskää ollu demoo musiikin dramatiikan kurssilla vaa myös täl kurssil oli varattu aikaa ryhmäsuunnittelulle. Meijän pitää siis kehitellä musikaali, joka esitetää sit kurssin loppues jollekki lapsiporukalle. Ideointi on viel aika alkutekijöissää, mut nyt päätettii sit, et tehää oma versio kirjasta "Lill-Zlatan och morbror raring". Käytettii yli puolet varatust ajast siihe et kateltii läppärilt lill-zlataneita. Satukirjoist on tosi hyvä opetella kieltä! Tuol kyl itse asias harmitti, ku en pystyny osallistuu keskusteluu. Miun mielipidettäki jopa kysyttii monta kertaa, mut en vaan osannu vastata mitää. Olin ekan ideointikerran jälkee vähä masis siint ku en osannu sanoo mitää, mut nyt tajusin et se ei välttämättä ookkaa siint kielest, vaa siint et miul ei oikeesti oo minkäälaist kokemust teatterist tai draamast ylipäätää. Tosi vaikee siint sit lähtä kommentoimaa mitää. Sen ku ymmärsin, ni tuntu heti paljo paremmalt. :)

Vietettii Báran ja Fantankaa saunailtaa myöhemmin viel keskiviikkon, ja vaik oli taas hullun vaikeeta vaihtaa enkuks pitkän ruotsituokion jälkee, ni pystyin siihe! Ainaki paremmin ku ennen. Tajusin itekki et puhe kuulostaa tosi kököltä, ja siin oli mukan ruotsiiki aina välillä, mut siint huolimatta puhuin enemmän ku kertaakaa aiemmin ja tuntu hyvält huomata et pystyy siihe. :) 

Eilen aamupäiväl oli ruotsin tunti ja ekaa kertaa oli jopa ihan mukavaa! Tähä asti on ärsyttäny ku käyää vaa koko ajan läpi kielioppii ja tarkastetaa läksyi, mut nyt oli enemmän keskusteluja ja jotenki rennompi tunnelma. Luulin ennen ton kurssin alkamist et se on iha läpihuutojuttu, mut nyt oonki saannu huomata, et joka kerral tulee uutta asiaa nii kieliopillisest ku sanastollisestki. Se on oikeestaa ollukki iha mukavaa. En tajuu miten miul oliki jotenki sellain mielikuva ku tänne tulin, et osaan jo kaiken tyylii. :o On tehny ihan hyvää joutuu nöyrtymää. 

Eilen automatkal yösuunnistustreenii juteltii tyttöjenkans lähes koko matka ja pystyin osallistuu jälkispekuihiki treenin jälkee. :) Tänää vetoreeni ei treeninä sujunu iha suunnitellust, ku maha alko temppuilla ja jouduin lopettaa kesken, mut loppuverkkasin jonku LOK:n äijänkää ja meil oli ihan oikee keskustelu! 

Kyl tää tästä. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti