lauantai 22. maaliskuuta 2014

I Rydskogen

Mie niin tykkään vuodenajoista! Elämä ois tosi tylsää ilman niitä. Ja kevät on aina ehottomast ollu yks miun lemppareista. Miust on ihanaa huomata miten luonto pikkuhiljaa herää talven jälkee. Vaik oon jo yli 20 vuotta ehtin kevääst nauttii, ni joka kerta se jaksaa ihmetyttää. Ja varsinki nyt täällä, ku on niin älyttömän aikasessa! Puron solina, mullan ja sammaleen tuoksu, erilaiset kukat eri vaiheis kevättä, lintujen laulu ja ennen kaikkee lämmittävä aurinko! Kevääl aurinko on pelkästää jotain positiivista: sitä on kaivannu tosi pitkää ja nyt se jo oikeesti lämmittää, mut ei viel polta ja paahda. Aurinkoisin päivin tekis vaa mieli olla ulkon koko päivän ja imee itteensä kaikki se energia. 

Ja miten paljo energiaa saa muist ihmisistäki! Talvel tulee monta kertaa käytyy lenkil sillee et ei tuu ketää vastaa, varsinki sellasin iltoin ku tulee lunta vaakatasos ja on pimeetä ja kylmää. Kevääl yhä useemmat lenkkeilijät uskaltautuu liikkeelle ja miust on aina tosi mukavaa huomata, et liikkeel on myös ihan niit tavallisii ihmisii eikä enää pelkästää urheilijoita. Täs vaihees alkaa oma juoksu tuntuu kulkevan aika hyvin ku on nii paljo hitaampiaki liikkeellä keit ohitella.. Sen lisäks et vastaa tulevist ihmisist huokuu iloisuus ja hyvä olo, ni tuntuu et koko ympäröivä luonto on jollai taval ilonen talven väistymisest. Väkisinhä se hyvä olo tarttuu itteenki. :)

Tänää tunsin olevani ku pikkulapsi, joka ekaa kertaa pitkän ajan jälkee pääsee mettää. Sauvakävelylenkki vaihtu aika nopeesti tutkimusretkeks, ku satuin ottaa viel kameranki mukaa. Toiset on innoissaa ku pääsee kiertelee uusis kaupungeissa, mie oon innoissani ku pääsen tutkii kasveja. :D Kaikki kuvat on nyt siis tost lähimettäst eli Rydskogenista, jonka kyl mielelläni raahaisin mukanani Suomee, jos se ois mahollista! Ihan mieletön lenkkimesta, ja ihan tos vieressä! Siel voi lenkkeillä, suunnistaa, pelata frisbee golfia, löytyy jaliskenttää ja beach volley -kenttää ja ties mitä muuta. Ainut miinus on se, et ei oo juurikaa mäkiä, mut se on koko Linköpingin ongelma: tääl on tosi tasasta.

Ne on tääl jo! :o Sinivuokkoja



Miun kamera ei nyt kyl oikeen anna oikeutta, mut rinne täys leskenlehtiä :)

Mitä erilaisempii rastei löytyy joka puolelt



Joku on käyttäny taiteilijan vapautta hyväksee.. Vitosen purskilenkki on siis merkattu noil keltasil täplil.

Puis on jo lehtii!

Kyl on kiva kirmailla, ku on oikeeta puruu pohjalla, eikä kivikovaa savee/hiekkaa niinku Turussa



Ihmetytti ku oli merkattu punavalkosil krepeil reitti, ja sit takastulles huomasin tän paikan, mis ohjataa menee ton lammen läpi. Sainki sit selville et tänää ois ollu Lithe Syran terrräng mästerskap, ja nyt harmittaa ku en tienny siint ajoissa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti