sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Ystävänpäivä ja vähän muitakin

Hullun nopeesti aika kyl menee eteepäi sillo ku on paljo tekemistä! Tähä viikkoo on mahtunnu 3 tunnin luisteludemo Isovalenilla motoriikka-kurssiin liittyen, 3 tuntia keskustelua ihmisen perustunteista sekä improharjotuksia (musiikin kurssi) sekä myös ruotsin kurssin alotuskerta. Oli kyl paljo helpompaa puhuu toisten ruotsia opettelevien kanssa ku ruotsia äidinkielenää puhuvien. Toisaalt kyl tuntu tosi ouolt ku opettaja vääns jollai selkoruotsilla et ootteko nyt varmasti ymmärtäneet kaiken ja sit varmuudeks viel enkuks päälle, ku oon nyt jo kuitenki tottunu noil muil kursseil pikkase nopeempaa puherytmii. :D

Lisäks tiistai-iltana oli OL-träning tos lähimettässä. Täl kertaa juostii perhoslenkkei ja oliki pikkase haastavaa ku en ollu pitkää aikaa lamppu pääs ollu liikkeel. Aika tutuks on toi mettä jo käynny, mut pimeel oliki sit iha ku uus paikka. Lisäks olin torstain rockgympassa ja ehkä jopa pienoista kehittymistä on tapahtunu oman kunnon suhtee! Perjantain kävin Campushallenil juoksee vetoi muitten mukan (tai no muitten peräs lähinnä). Juostii 700m+500m+300m kolme kertaa minsan palautuksil. Nyt vast tuli muute mielee et miehä ymmärsin ku se selosti sen treenin läpi, toisin ku ekal kerralla. :o Eilen aamupäiväl juostii OL-distans täst joku 45 minsaa etelääpäin, mikä lie ollu alue nimeltää. Miust on kumma juttu et aina ku on suunnistusreeni tiedos ni tulee joko lunta tai räntää tai vettä. No eilen tuli niit kaikkii vuorotellen ja lisäks oli himokova tuuli. Vaikkei karttaakaa pitäny oikeen paikkaansa ni kivaa oli silti! Lumettomas metäs on huomattavan paljo mukavampaa liikkuu. Suot on kyl edellee inhottavan märkii ja kylmii ja eilenki sai kyl aika pitkää kamppailla yhen suon (mosse) kans et pääs yli. Ja lähes jokases suunnistustreenis tääl vastaa on tullu vähintää pari kaurista (rådjur), mikä on jotenki hassuu ku en oo niin tottunnu niihi. 

Ystävänpäivääkää ei sit kokonaa tartten viettää yksin, ku Bára järkkäs international dinner partyt. Ideana siis jälleen kerran et jokaine tuo jotai omalle maalleen tyypillistä ruokaa mukanaan. Mie menin lähes suoraa sielt vetotreenistä, ni en oikeen pystyny siin sit mitää varsinaist ruokaa laittaa, ni teinki sen sijaa sit jälkkärii. Täl kertaa edustin Suomee mustikkapiirakalla, joka oliki sit yllättäen yks suosikeista! Tein reilun satsin ja aattelin et tuon sit loput pois, et voin ite syyä myöhemmin sitä, mut eihä sitä jäänny ollenkaa jälelle. Onneks olin kerinny ottaa testipalan ennen ku kiikutin sen sinne syötäväks. :D Oli mukava ilta ja paljo hyvää syötävää! Harmitti vaa vähä ku oli jälleen kerran paahdettui juustoleipii Kanadasta ja munakast Espanjasta. Niin hyvii ku ne onkii, ni ois vaan niin kiva päästä maistaa jotai muitaki! Lisäks Bára oli kehitelly tietokilpailun eri ruoka- ja alkoholikulttuureihi liittyen ja meijän ryhmä voitti, jee. ;) Ois ollu kiva olla pitempäänki, mut lähin melko aikasee, ku halusin kuitenki pystyy suunnistaa seuraavan aamun. Oli vaa jotenki outoo ku monet tuntu olevan tosi masentuneit siit et tosi monet ruotsalaiset oli lähteny romanttisille kynttiläillallisille poika- tai tyttöystävienskää ja nyt ku näitten vaihtareitten poikaystävät oli jossai iha muual ku tääl. Miust oli vaan kiva viettää iltaa kaveri/tuttavaporukas ja sanoinki siint niille, et meil kyl Suomes juhlitaa tät päivää nimenomaa ystävänpäivän ennemminki ku parisuhdepäivänä ja niitten mielest se oli tosi outoo. 





Nam :)

Eilen illalla suunnattii sit keskustaa Nationernas Husiin, jos oli Vilsegalan. Kysees oli siis sitsit, joitten aikan palkittii lithevilseläisiä eri kategorioissa, esim. vuoden uusi tulokas, vuoden aurinko, vuoden vilseläinen jne. Lisäks oli paljo kaikkii esityksii, joihi oli selkeest nähty vaivaa ja jotka oli iha sairaan hienoi! Ja vaikka mie en tajunnu niist jutuista ku ehkä puolet, ni oli silti iha älyttömän hauskaa ja loppuillast huomasinki ku poskilihaksii särki et tullu pikkase naurettuu.. Vilsen hallitus oli väsänny pitkän videon hallituksen henkilöist, sit esiinty OL-1 ja OL-4 ite sanotetuil lauluesityksil (ja huom! aiemmast poiketen oon saannu selville et tääl onki näit OL-korridoreja siis peräti 5, eikä 2 niinku aiemmin luulin :D) ja lisäks oli joku äijäkuoro, joist en tiiä oliks ne nyt sit suunnistajii vai jotai ulkopuolist väkee, mut laulovat iha himohyvin. Ja oli kyl jotenki tosi liikuttavaa nähä OL-1 porukan (eli siis sen, mis asuin 3 viikkoo) esiintyvän ku en ollu nähny niist montaakaa pitkää aikaa ja olin sillo kuitenki kuullu joitai kertoi niitten harjottelevan. Muuten sit vaa syötii ja juteltii ja oliha siel nyt sit iha bileetki myöhemmin illal. :) 

Olin ennen tot iltaa aatellu et siint tulee vähä samanlaist ku siin ekas Bridget Jonesissa ku se joutuu menee sinne kirjanjulkistustilaisuutee, eikä tunne ketää sielt ja sit se yrittää olla mahollisimman fiksun ja pätevän olonen, circulate circulate... Aattelin et nyt on hyvä tilaisuus tutustuu monii uusii tyyppeihi taas, mut eihä se sit ihan sillee menny kuitenkaa. Pöyäs miun vieree sattu ihmisii, joihi olin tutustun jo aiemmin, mikä oli kyl toisaalt ihan hyvä, ni ei ollu nii kovii paineit. Toisaalt ois ollu mukavaa istuu joittenki iha uusien tyyppien vieres, ni ois ehkä ollu helpompaa jutella, ku ois voinnu lähtä ihan siint esittäytymistasost liikkeelle. Pelkäsin et ruoka ois sama ku viime viikonloppuna, mut oli sit kuitenki eri. Joku siin kuitenki on et katkaravut miellyttää tällästen tapahtumien järjestäjiä. Samoin ku NSM:issä ni nytki oli alkuruoaks katkarapujuttua. Nyt maistu ne ravut sen verran vähemmän, et sain syötyä. :D

Illan aikan aina ku joku uus tyyppi sattu tulee mukaa keskusteluu ni jutun aiheeks käänty olympialaiset ja ruotsalaisii tuntu kovast käyvän sääliks Niskasen jäämine neljänneks. Lisäks useimmat innostu vertailee, et miten paljo osaa sanoo asioit suomeks. Kaiken kaikkiaa oli kyl tosi hauska ilta! Sit vast ku Malin oli lähteny alko olla vähä vaikeeta, ku miul ei sit enää ollu ketää sellast mukan, joka ois oikeesti ollu kiinnostunu et oonks mie siel vai en. En tiiä muista, mut mie en kyl tykkää olla yksin pelkkien puolituttujenkaa yökerhos.

Mut siis tuol nyt ehkä ekaa kertaa sillee kunnol tajusin millain suunnistusyhteisö tääl oikeesti on ja miten hurjan erilaist tääl on ku Suomessa. Joka arkipäivä pyörii järjestetyt treenit. Sen lisäks et tääl treenataa tosi paljo muutenki yhessä monet asuu nois OL-korridoreissa ja viettää siin sit suurimman osan vapaa-ajastaanki suunnistajien keskuudes. Lisäks on kaikenlaisii yhteisii reissui, esim. vilsel oli hiihtoleiri tammikuun puolen välin paikkeil Orsassa. Monen viikonloppun on ollu ties mimmost happeningii, winter cuppii, hiihtokisoi jne. Ja tää gaala oli nyt sellain mihi tuli tosi paljo porukkaa Norrköpingistäki. Robert, joka asuu OL-1:ssa, sai vuoden tulokkaan palkinnon ja kiitti palkintoo hakiessaa omaa korridoria ja sano et ne on nyt sen toinen perhe. Miul on ollu vähä samantapanen tervetullu olo tääl suunnistajien keskuudes, ku ne on kaikki ollu niin mukavia. Mietin tuol gaalan aikan et miten ihmees tän yhes tekemisen kulttuurin sais siirrettyy Suomeenki, ku miust tää on aivan mahtava. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti