sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Sosiaalisesti poikki

Tuntuu iha käsittämättömält, et oon asunu täs uues kämpäs vast vajaan viikon. Tähä viikkoo on mahtunu niin paljo ohjelmaa et oon oikeestaan iha puhki ja innoissani siint, et ens viikolle ei oo tiedos muuta ku perusarkea: treenejä, kokkailua ja koulua. Nojoo, Vilsegala on ens lauantaina mut sinne on viel aikaa.

En tullu ennen vaihtoo ajatelleeks, miten kuluttavaa on koko ajan käyttää jotai muuta ku omaa äidinkieltä. Suomes 8 tunnin koulupäivä oli rankka, tääl ei tarvi ku 3 tuntii opetusta, ni oon jo iha poikki. Joutuu keskittyy iha eri tavalla ku Suomessa, et tajuais ees jotain. Ajatus ei sais karata hetkekskää. Sama juttu on illanistujaisis yms., vaik ois kuin hauskaa, ni silti huomaa parin kolmen tunnin jälkee, et on tosi väsyny. Varsinki miul on ollu hankalaa, ku oon tottun koulus, koton ja treeneis käyttää ruotsii, ja sit ku osallistuu johonki vaihtarijuttuu, ni kielenä onki englanti. Aika mont kertaa onki epähuomios tullu muodostettuu lauseit puoliks enkuks ja puoliks ruotsiks. Eilen ja toissapäivän tuli vietettyy aikaa saksalaisten kanssa ja kun ei kahen kielen aiheuttama hämmennys oo viel riittävä, ni tulipa sit sotkettuu (nykysin melko olemattomat) saksan kielen taidotki keskusteluihi mukaa. Miun yksikseen viihtyvä erakkopuoli on täl viikol jäänny kokonaa huomiotta ja se tuntuu oikeestaa melko ahistavalta. 

Tääl on kovast markkinoitu kahvin juomista vaihtareille. Ja siis onha se totta et Ruotsis juuaa paljo kahvii, mut ei kuienkaa niin paljo ku Suomessa, ni meille suomalaisille tää tapa ei oo ollu mitenkää uus ja poikkeeva. Aina jos on joku tapahtuma päivällä ni se yleens sisältää fika-hetken. Siint onki nyt sit lähteny leviimää tapa myös vaihtareitten keskuutee ja monet järkkää fika-hetkiä korridoreissaa. 

Viime torstain oltii sovittu Báran (tsekkiläine tyttö) ja Fantan (ranskalainen tyttö) kans et lähetää  bussil ruokaostoksille ICA suursupermarkettii. Nähtii Báran luona ja ku kävi ilmi et bussi lähtee vast myöhemmin ni oli sit aikaa kahvitella. Jostain löyty banaanikakku, joka tuhottii siin samalla. En ollu aiemmin banaanikakkuu syönny, mut hyvää oli! Jotenki onnistuttii missaa bussi (nää tytöt on yhtä surkeit ehtii bussii ku miäki) ja päädyttii sit tekee langoseja, joitten Bára sano olevan tsekkiläist herkkuu. Googlen perusteel vaikuttais kuitenki olevan unkarist alun perin, mut en sit tiiä ja väliäkö tuolla. Oli iha hullun hyvää, vaikkei ainakaa miun oma kovin hyvin onnistunukkaa. Loppujen lopuks onnistuttii sit kyl pääsee icaan astiki ja jestas mitkä tavaramäärät tuli taas kasattua! Takas tulles onnistuttii totta kai myöhästyy bussist just joku 10 sekkaa ja jouduttii ottaa bussi, joka kiers keskustan kautta ja sisäls yhen vaihonki. 

Langoše

Perjantai-iltan oli ESN welcome dinner vaihtareille eli sitsit (sittning). Olin tehny kovan treenin aamupäivällä ja olin tosi väsyny loppupäivän ja teki melkei mieli jättää menemättä, mut ku oli etukätee maksettu, ni pitihä sinne raahautua. Ja kivaahan siel loppujen lopuks oli. :) Nää oli nyt miun ekat vaihtaribileet täällä ja ekaa kertaa pääsin osallistuu ruotsalaisille sitseille. Oliki sit aika hassuu huomata, et ilta ei mennykkää iha samal taval ku suomalaisten sitsien perusteel olettanu. Ja siis en nyt ehkä oo mikää paras asiantuntija täs asias, mut oon mie muutamat sitsit Turus käynny eli jonkinlaist kokemust kuitenki on. 

Mitä eroi nyt löysin, ni kysees oli oikeesti hieno tapahtuma; oli hieno kattaus (kynttelikötki pöydäs), oikeesti tasokasta (ravintolatasosta) ruokaa ja illan aikan oli useempii esityksii. Tervetuliaismalja oli, mut ei ollu shotteja ja ruoan kans oli viiniä. Esityksii oli oikeesti panostettu ja sinne tuli mm. laulamaa yliopiston tyttökuoro. Aika vapaasti sai olla, ainut rajotus oli et jos on esitys, ni sillon ei saa syyä, koska siint kuuluu liikaa ääntä. Sai käyä vessas millon halus, eikä tarvinnu pelätä et saa jonku rangaistuksen. Ruoan pysty oikeesti syyä ku se oli lämmintä. Laului laulettii vaa sillon ku joku pöytäkunta tömisti pöytää ja sen jälkee huus jonku lauseen liittyen kuninkaallisii (tää juttu meni miult kyl ihan ohi), koska se oli jonkinlaine teema. Esityksii liitty sit erityiset laulut; yks oli sillon ku haluttii kuulla lisää ja toine oli kiitoksena esityksen loppues. Sit pysty myös huutaa "omstart!", jos halus kuulla lisää. Kaiken kaikkiaa miulle jäi sellanen olo, et oli kaikil tavoil vähä laimeempi versio suomalaisist sitseistä. :D Suomes halutaa juua ja päästä nolaa osallistujii, tääl haluttii nauttii ruoast, hyvist esityksistä ja seurasta. Keskustelin yhen kämppiksen kans ton illan jälkee ja se kyl sit sano et täälläki on niit ei niin hienoja sitsejä, et se vaihtelee vissiin aika paljon. 

Ilta meni oikeestaa pääasiallisest suomalaisten seurassa, mikä oli toisaalt kyl melko rentouttavaa, et kerranki pysty puhuu ilman et täyty miettii jokast sanaa himotarkkaa. Lisäks tuli sit kyl juteltuu saksalaisten, ranskalaisten, ruotsalaisten ja parin kanadalaisen ja sveitsiläisenki kanssa.

Tyttökuoro esiintyy

Eilen oli sit taas fika, täl kertaa Fantan luona. Se on jotenki onnistunu tutustuu jo iha älyttömän monee ihmisee täällä, ni aika nopeesti meit oliki sit kasassa joku yli 10 henkee. Ilta meni jutellessa ja syödessä: tarjol oli browniesseja, omena-suklaacrumblea ja lettuja, joit syötii Nutellan kans. Oliko ees hyvää..

Sit tänää oli suunnistajatyttöjen tjejbastu tokaa kertaa. Jostai syyst kaikki muut tytöt, jotka oli ilmottan tulevans, ei pystyny juosta, ni jouduin sit tehä treenin yksin (kävin juoksee pitkän lenkin). Onneks ne sit saunaa kuitenki ilmesty. Miust on nii ihanaa et tääl on sauna! Ja miust oli jälleen kerran tosi mukavaa olla siel suunnistajatyttöjen kans ja vaa syyä eväit ja jutella (tai no mie lähinnä kuuntelin ku muut jutteli, mut kuitenki). Tää saunas syömiskulttuuri on melko outo, mut hauska. :D Ja täytyyhä sitä treenin jälkee syyä et palautuu. Julia oli tehny suklaa-kaurapalleroita, oijoi! Mietittii lumihankee menemist, mut ku sellasta ei enää oikeestaa oo, ni jäi sit toteuttamatta. Nurmikol kierimine ei ehkä kuitenkaa oo iha sama asia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti