lauantai 22. helmikuuta 2014

Nu ska jag börja... eller lite senare... kanske imorgon?

Syy siihe et tääl on ollu muutaman päivän ajan hiljasta, on se et mie oon yrittäny opiskella. Ja huom. paino sanalla yrittäny. Ja mistä tän sit huomaa? No siitä et huone on siivottu, pyykit on pesty, tiskit on tiskattu jne. Kaikki maholliset sijaistoiminnot on ollu käytössä. Lähinnä oon kyl kuluttanu aikaa kattomal olympialaisii ja jumittamal netis tekemättä mitää järkevää eli toisin sanoen oon avannu Facebookin ehkä noin 20 kertaa päiväs. Yritin eilen jopa seurata muitten mukan Suomi-Ruotsi-pelii, mut jääkiekko ei vaan oo miun juttu. Miten se alottamine onki aina niin hankalaa?? Varsinki nyt ku on ollu joulukuun alust asti tekemättä juurikaa kouluhommii, on tän "akateemisuuden" ettimine ollu raskasta ja lannistavaa puuhaa. Mieliala onki seurannu viime päivin aika lailla kelei/säätilaa. Kolme viimist päivää on satanu vettä/räntää, ollu ihan harmaata ja kalseeta ja tuulistaki vielä. Sellast, mihi Suomes on tottunu marraskuussa. 

Oonki kertonu et noihi kahtee kurssii, motoriikkaa ja musiikkii, liittyy semmoset portfoliot, mitä pitäis täyttää joka demokerran jälkee. Ja nää tekstit pitäis sit olla sellasia, et keskustellaan lähdekirjallisuuden kanssa jne. No enpähän ollu kumpaakaa alottanu ennen eilistä, kunnes muutamien itkupotkuraivareitten jälkee sain alotettua ton motoriikka-kurssin portfolion. Koko päivä aikaa kirjottaa ja saan aikaseks ehkä n. 10 lausetta, jes! Vähä oon kyl yrittäny puolustautuu sillä, et on kyl pirun vaikeeta kirjottaa akateemist tekstii ruotsiks! Vaik on tuttu aihe, siul on lähdekirjallisuutta ja luentomatskuuki tarjolla, on se siint huolimatta ihan järkyttävän hidast hommaa yrittää tuottaa omaa tekstiä. 

"Beskriv barns motoriska utveckling i grova drag, från spädbarn fram till 12-års åldern.
Utgå från följande begrepp: motoriska grundformer, perceptuell utveckling, vestibulära-, taktila-, auditiva-, visuella- och kinestetiska sinnet. Ta stöd i Hammar och Johansson (2008) samt Ericsson (2005). 
Redogör för några vetenskapligt förankrade samband mellan motorik och hälsa samt motorik och lärande. Ta stöd i Ericsson (2005) samt Nyberg och Tidén (2006)."

Oikee unelma, eikö? Ja miks nyt täl viikol havahuin et ehkä pitäis alottaa, oli se ku tost on eka deadline jo viikon päästä eli eka osa pitää palauttaa sillon. Hommaa riittää. Ja on jotenki kurjaa ku jo näin lyhyen ajan jälkee miettii vaa et taisinpa haukata liian ison palan, ei miust oo tähän, en mie pysty ikinä koota noit portfolioita. Mius taistelee nyt kaks minää vastakkain ja se on aika uuvuttavaa. Toinen yrittää epätoivosest saaha tehtyy noit koulujuttuja, koittaa tsempata et kyl miust on tähän ja aattelee et ku kylhä muutki saa suoritettuu kurssei, ni miks mie oisin yhtää huonompi. Toinen puoli on luovuttajapuoli, joka koko ajan kyseenalaistaa nää yritykset: miks ees yrittää ku ei siun pitäny tulla tänne pelkästää opiskelee, riittää kuha et jää pisteitten kans täysin nollille, miks piiskata itteensä ihan turhaa? 

Eli täysin sama tilanne oikeestaa ku aina ennenki: koulu vs. muu elämä (=urheilu). Tuntuu, et jos en saa noit kurssei suoritettuu, oon epäonnistuja. Mut toisaalt jos haluun urheilla, en voi saada noit kaikkii suoritettuu, koska miun aika ja voimat ei yksinkertasesti riitä. Ja koska oon aina ollu tosi huono deletoimaa muitten ajatuksii, ni oon jo nyt miettiny et miten ihmiset, jotka ei oo niin paljo urheilun kans tekemisissä, suhtautuu ku ne saa selville et oon suorittanu vaan esim. yhen kurssin tääl ollessa? Miten mie suhtaudun siihe miten ne suhtautuu? Jos mie priorisoin urheilun opintojen eelle, onks se miulle itelle ok? Pystynks mie olla tyytyväine siihe ratkasuu, vaikken saiskaa kerättyy yhtä paljo opintopisteit täält ku muut vaihtarit? 

Miul oli ennen vaihtoo lähtemist selkeenä mielessä et lähen urheilee, nyt kerranki meen oikeesti urheilun ehdoilla. Nyt tääl olles on sit kuitenki iskeny halu oppii ruotsii niin paljo ku mahollista ja oon huomannu et vaik noi koulutehtävät on iha kamalii ja ärsyttävii jne. ni niist myös oppii kieltä ihan älyttömän paljon. Emmie tiiä pystynks mie ikinä hyväksyy sitä et kaikes ei voi olla hyvä ja et kaikes ei oikeesti ees voi pyrkii olla hyvä. 

No siis joo, hieman alamaissa on tullu oltua viime päivinä, mut tänää oli jo parempi päivä taas. Aurinko paisto (ei kyl näköjää paista enää) ja olin muitten mukan sprinttailees T1:ssä (kyl mieki nimeäisin kaupunginosan noinki luovasti ja kiinnostavasti). Loppuverkates juteltii Hannan ja Elinin kans, et miten sprint cup oli menny ja sil hetkel en ois halunnu olla missää muualla. :) 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti