tiistai 18. helmikuuta 2014

Dags att shoppa

Shoppailu on yks stressaavimmist ja rasittavimmist asioist mitä tiiän. En tajuu miten jotkut haluu masennuksissaa lähtä hakee elämäniloaan takasin kaupoista - miul se menee just toisinpäin. Koska useimmiten kauppareissu päättyy turhautumisee, ärtymisee, pettymyksee ja jopa epätoivoo, oon alkanu jättää näit reissui yhä vähemmälle. Lähen kaupoille vast siin vaihees, ku on aivan pakko. 

Sehä onki nyt sit jo se eka asia, mikä menee pielee. Ku lähtee shoppailee vast siin vaihees, ku on oikeesti tarve ostaa jotain, luo jo itellee ennakkostressin ja paineet. Jos ei löyä sitä mitä läks ettii, pettyy. Ei voi vaan rauhas kierrellä ja katella ja poimii jotain yllättävii ja hauskoi heräteostoksii. 

Miul on viime kesäst asti ollu tarve ostaa uuet lenkkarit, urheilurintsikat, farkut ja erinäisiä paitoja. Noist kolmen ensimmäisenkaa alkaa olla jo vähä kriittinen tilanne, ku on vaan yhet kunnolliset kutakin. Eilen sit aattelin et nyt on oikeesti pakko lähtä kiertelee ja toivoinki salaa mielessäni et löyän kaikki yhel kertaa, ettei tarvi sit taas pitkää aikaa raahautuu kaupoille. No kuten arvata saattaa, ni eihän se sit silleen menny laisinkaa. Sain ostettuu vaan valkosen topin, ja sitäki olin miettin jo jonku kolme vuotta et pitäis hankkii. Eli sinällää joo ihan hyvä saalis, mut aika laiha lohtu. 

Shoppailuu liittyy kaikennäkösii pienii asioit, jotka ei haittaa, jos siint tykkää, mut jotka ärsyttää sillon ku se ei oo mieluista. 

1. Mitä laitan päälle? Talviaikaa sul on pakko olla päällystakki, et tarkenet liikahtaa kaupoille asti. Takki pääl ei voi kuitenkaa pitkää olla sisätilois, ku tulee tuskanen hiki. Kärsitkö kuumuudest vai roikotatko takkii käsivarrel, jollon se on koko ajan tiellä ja saattaa jopa vahingos tipahtaa jonnee ja sit et muistakkaa, mis kaikkial oot käynny ja mistä voisit sen löytää? 

2. Ahistelevat myyjät. Meet vaatekauppaa ni heti sielt pyrähetää vastaa: "voinks mä auttaa jotenki?" Ymmärrän et se kuuluu ystävällisee asiakaspalveluu, mut siint huolimatta mieluummin vaa luikahtaisin sisää huomaamatta ja en puhuis kenellekää mitää. Kyl mie osaan ite sit ettii myyjän, jos tartten apuu. Astetta kauheempii on ne, jotka tulee sovituskopeille viel kummittelee: "mitens siellä jaksellaan? tartteisko joku jotain toista kokoo?" (eikä siin viel mitää Suomes, mut koitappa vastata ruotsiks!) Toisaalt sit ku meet urheilukauppaa, ja toivot saavas asiantuntevaa apua myyjältä, ei ketää oo missää. Jumitat siel lenkkariosastol niin pitkää et siint tulee jo kiusallista ja siint huolimatta annat selvii merkkei siitä, et haluisit apua, ei kukaa myyjä tunnu näkevän. Great. 

3. Shoppailutaktiikka. Löyät yhen kivan paijan esimerkiks, mitä et kuitenkaa uskalla ostaa sovittamatta ja suuntaat kopeille - ja huomaat jäätävän jonon. Jos ei paita oo ihan järkyttävän hieno ja erityinen ja hinnaltaa todella edullinen, on se siin vaihees heihei sille paijalle. Toinen taktiikka on kasata himoiso pino vaatteit ja sit suunnata sovittaa. Tää taktiikka onki iha toimiva, paitsi siin vaihees ku kopist ei löy'y tarpeeks ripustustilaa ja siin vaihees ku jou'ut roudaa ne kaikki takas paikoillee. Yleens myös siin vaihees, ku oot nää vaatteet saannu kerättyy, on ehtin jo tulla niin kuuma, et ei tosiaankaa tekis mieli mennä sovittaa yhtää mitää. Vaik oisit kasannu esim. just vaik farkkuiki ties kuin paljo, puuttuu sielt välist yleens just se kriittinen koko, jota haluisit viel sovittaa. Jos oot yksin kaupoil, ei siin auta ku taas kerran vaihtaa omat kamat päälle, käyä hakee se puuttuva koko, ja useimmiten huomata, et ei sekää ollu sopiva. Ja kuka nää eri systeemit on ees keksiny? Miksei housut voi aina olla samaa kokojärjestelmää sen sijaa et on tuumii ja senttei ja ties mitä muita, et varmast menee ihmiset sekasin?

4. Sovitusprosessi. Okei tää on ehkä se kaikist kauhein osa. Kerta toisens jälkee otat omat vaatteet pois ja mallailet, josko uuet sopis. Kesäaikaa tää ei oo niin hirveetä, mut talvel riisuttavii kerroksii on liian monta. Varsinki jos oot erehtynny laittaa jonku vyön tai huivin tms, mikä pitää aina asetella uuestaa. Hiukset sähköstyy jo muutaman pään yli vedetyn vaatekappaleen jälkee niin paljo, et joudut tosissaa yrittää, jos haluut saaha niist enää siedettävän näköset.  On harvoi kauppoi, jois sovituskopeist on tehty mukavia: ne on tarpeeks isoja, valaistus on just oikeenlainen, löytyy tuoli, jol voi kiitollisena hetken istahtaa ja lepuuttaa turtuneit ja turvonneit jalkoi, löytyy myös kaks eri peiliä, joist toista voi kääntä, et pystyy näkee takaantpäinki, on tarpeeks koukkuja ja ripustimia, ettei tarvi omiakaa vaatteit kasata lattialle ja ovi on oikeesti ovi, eikä vaa mikää säälittävä verho, mikä jättää reunoille isot raot eikä tarjoo juurikaa yksityisyyttä. Useimmiten aika monet kohat noist ei toteudu ja sen lisäks lattial pyörii viel villakoirien villiintyny lauma.

5. Itseinho. Joskus harvoin löyät vaatekappaleen, jota haluut sovittaa, koska se on kivannäkönen ja näyttää esim. hyvältä mallinuken päällä. Totuus onki sit toinen, ku pääset sovitusvaiheesee. Miten ne peilit tuntuuki korostavan just niit rumii puolia? Jos on finni putkahtanu naamaa ja oot koton sitä pitkää peitelly ja ollu tyytyväinenki lopputuloksee, tuntuu se nyt oikee kirkuvan punasena ja kerää kaiken huomion. Jos kuitenki käviski niin, et vaate sattuiski miellyttää viel sovittamisen yhteydessäkii, on se usein väärää kokoa ja sit just tietyst oikee koko on loppunu ja jälel on vaan XL:ää. Jos satut löytää omast mielestäs täydellisen vaatteen, joka istuu ja on just ku siulle tehty, tajuut vast sovittamisen jälkee kattoo hintalappuu ja auts! Sinne jäi. Monen tunnin sovitusten jälkee oot jo niin pettyny, ku et löyä mitää, et on pakko saaha jotain lohdutusta, ja mikäs siihe paremmin auttaiskaa ku joku herkku. Sen jälkee inhootki ittees viel pikkasen enemmän, ku oot itelles uskotellu olevas urheilija, jol on terveelliset elämäntavat. 

Olin hyväl pääl eilen ku lähin kaupoille. Aurinko paisto, lämpötila oli jotain +6 ja oli tosi keväine ilma. Kiersin Ikanohusetin kaikki kaupat läpi, mut en löytäny farkkuja. En myöskään löytäny urheilurintsikoita (mistä ihmiset niit ees löytää?? Tääl tuntuu olevan viel surkeempi valikoima ku Suomessa.) ja lenkkareist myyjä sano, et niit on just vast alkamas tulla kauppoihi; tuu parin viikon pääst uuestaa. Takas tulles oli ehtin tulla pimeetä, ilma oli kylmenny ja jäätävä vastatuuli oli ilmestyny jostai. Masus möllötti laskiaispulla ja mieli oli samanlaine ku keliki. Inhottavint on se, et tota joutuu tehä aina uuestaa ja uuestaa, koska vaatteet ei kestä ikuisest. Ja on miul siis hyviiki shoppailukokemuksii, et ei tää aina mee tällee, mut aika usein kuitenki.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti