lauantai 25. tammikuuta 2014

Happamia sano kettu pihlajanmarjoista, vai miten se meni

Välil on niit päivii ku tuntuu et kaikki on kurjaa ja mikää ei onnistu. Tulee miettineeks et miks sitä ylipäätää nous ylös sängyst aamul, ois vaa jäänny sinne köllimää ni ois ainaki lämmint ja mukavaa. Tänää oli just semmonen päivä. 

Päivä alko heikost, ku näin jälleen kerran painajaisii yöllä ja heräsin tosi väsyneenä aamulla. Jostain syyst kukaa kämppiksist ei ollu samaa aikaa aamupalalla ni oli oudon yksinäistä ja päädyin sit vaa röhnöttää sohval hyvän aikaa ja yritin saada tolkkuu jostai ruotsalaisest rikollisuusdokumentista. Kävin heittää lenkin ku maha oli vähä ehtin lasehtii ja vedin juoksutekniikkasetin, mut jostai syyst vasen alapohje alko oikuttelee ja äityki sit niin pahaks et oli vaikeuksii juosta takas kämpille. Sehä nyt sit tietyst kävi hirveest stressaa ja ärsyttää, ku aloin miettii et mikäs siin nyt on, mitä oon tehny väärin, miten huominen lenkki sujuu, pystynkö ollenkaa ees juoksee jne. 

Kämpil ootti sit neljä päivää vanha couscous, joka ei enää oikeen houkutellu. Salaattiki oli loppu, ku oli tarkotus käyä iltapäiväl kaupassa, ni väkersin kyl tosi pitkää ton ruoan kans et sain sen alas. Oli se sillo just tehtynä iha hyvää mut nyt jotenki ei enää napannu. Ruoan jälkee aattelin et otan itteeni niskast kiinne ja alotan lukee tenttimatskuu. Miul jäi yks alkukasvatuksen kurssi Suomes kesken ja se pitäis nyt täält käsin suorittaa loppuu. Ois yks essee ja tentti tekemättä ja kumpiki on hyvin heikos jamassa. Helmikuus ois siis palautuspäivä sekä tenttipäivä. Eihä siint sit mitää kuitenkaa tullu, väsytti ja jotenki oli nii vetämätön olo et loioin vaa sängyl ja luin Kotiopettajattaren romaanii sen sijaa. Sehä tietyst aiheutti kauheet omantunnon tuskat ja kävi vaa ärsyttää oma laiskuus ja saamattomuus. 

Iltapäiväl laskeskelin et ajan pitäis ihan hyvin riittää kaupaskäyntii, lenkkii, suihkuu, ruoanlaittoo ja valmistautumisee LIKESin lautapeli-iltaa, jonka piti alkaa 18.30. Kaupas meniki sit paljo pitempää ku olin etukätee suunnitellu, ku en osaa tääl viel samal taval löytää halvimpii tuotteit ku Suomes, ni hulluu haeskeluu ain. No alko siin sit vähä stressi nouseee ku tajusin et tasan kaks tuntii aikaa siihe, et pitäis olla jo yliopistol, ja olin vast lenkille lähös. Alun perin tarkotus oli juosta, mut pohje vihotteli nyt niin paljo et vaihoin sauvakävelyy, ku aattelin et se tekis hyvää, mut ei se tehny. Suihkun jälkee kävin laittaa ruokaa - puol tuntii aikaa et pitäis olla menossa. Roiskasin pakastevihanneksii ja nakkei pannulle ja pastat kattilaa. Vihannekset palo ja nakit ei ehtiny ruskistuu ja jou'uin syyä älyttömäs kiirees etten ehtiny kunnol ees pureskella. Raivotiskausta, meikit naamaa, ulkokamat päälle ja menoks. 

Kello oli siin vaihees sit jo puol eli tulisin olee n. 15 minsaa myöhäs, ei innostanu yhtää lähtee ku olin jo valmiiks huonol tuulel ja jalka vei kaikki ajatukset. Aattelin sit kuitenki et jos siel vaik oiski kivaa ja olin kuitenki oottan tät iltaa jo alkuviikost asti, ku siel maanantain päivällisel oli nii hauskaa. Ja varsinki ku en ollu tänää päässy puhuu kenenkääkaa. Jotenki en sit vaa päässy pahaenteisist ajatuksist eroo koko pyörämatkan aikan. Tulin yliopistolle 18.45 ja eihä siel tietenkää ketää ollu, mut en ollu kyl ajatellukaa et joku ois oottaas. Laitoin pyörän lukkoo ja lähin koklaa ovee ja tadaa! Siin vaihees se iskostu miun päähä. Ei miul ollu LIU-cardii mukana ollenkaa ja ku oli ilta ni vaa senkaa pääsee sisää. Et se siitä sitte. No reippaana tyttönä en viel kuitenkaa luovuttan vaa kaivoin laukust LIKESin yhteystietolistan esii ja aloin soitella numeroit läpi. 4 vastaajapiippaust myöhemmin luovutin, nielin tappioni ja lähin pyöräilee takas kämpille. 

Ois ollu niin hyvät mahikset päästä paremmin tutustuu niihi tyyppeihi siel ja viettää hauska ilta ilman et tarttee lähtä jonnee bileisii, mut ei niin ei. Nyt vähä pelottaa et alkaa käyä mahikset tutustuu uusii tyyppeihi vähii, ku vaihtareille tarjottu ohjelma vähenee vaa mitä enemmän aikaa tääl viettää. Ois myös ihan fiksuu joskus oikeesti olla ajoissa paikalla ja joskus ei vaan pitäis lähtä ollenkaa, jos tuntuu siltä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti